Yle julkaisi vuoden vaihteessa jutun ruokahävikistä. Tärkeä aihe on ollut otsikoissa säännöllisesti viime aikoina. Hyvä niin, sillä ruokahävikkiä syntyy vuositasolla 20–25 kiloa jokaista suomalaista kohden (Lähde: Luonnonvarakeskus). Poisheitettävän ruuan määrä järkyttää.

Syvennyimme aiheeseen ja vaihdoimme ajatuksia Kotitalousopettajien liiton toiminnanjohtajan Aira Kuvajan kanssa. Erityisesti kiinnosti, miten kouluissa vähennetään ruokahävikkiä.

Aira, miten kotialoustunneilla voitaisiin ottaa ruokahävikki paremmin huomioon?

Kotitaloustunneilla otetaan ruokahävikin vähentäminen huomioon varsin hyvin, se on yksi opetettavista aiheista ja osa vastuullisuutta. Yksi hyvä idea on ”nyhjää tyhjästä” -tunnit. Näissä käydään oppilaiden kanssa läpi, mitä luokan kuiva-ainekaapeista, jääkaapeista ja pakastimista löytyy. Oppilaat saavat suunnitella ja valmistaa aterian näistä aineksista. Se kehittää myös oppilaiden luovuutta. Oppilaita opetetaan korvaamaan tuotteita, esimerkiksi jos ohjeessa on piimä, ja sitä ei ole, voi tilalla käyttää vaikkapa ruokakermaa.

Miten kouluruokaloiden ja kotitalousopetuksen yhteistyötä voisi kehittää ruokahävikin vähentämiseksi vai onko siihen olemassa jo toimivia työkaluja ja ohjeita?

Kun kouluruokailusta jää esimerkiksi porkkanaraastetta, perunasosetta, juureksia tai puuroa, niitä voi hyödyntää kotitalousopetuksessa ruuanlaittoon. Tästä pitää aina sopia kunnassa ja koulussa.

Omat vinkkisi kaikkiin koteihin. Mistä voisi aloittaa, jos ei ole koskaan pysähtynyt miettimään ruokahävikkiä ja haluaisi nyt tehdä asialle jotain?

Ennen kauppaan lähtöä kannattaa katsoa, mitä kaapeista ja jääkaapista löytyy, ja suunnitella ateria niin, että jo olemassaolevia raaka-aineita hyödynnetään. Etenkin ne ruuat, joiden päiväys on menossa umpeen, on hyvä käyttää pois. Auttaa, kun suunnittelee ateriat etukäteen, ja tekee kauppaan ostoslistan. Ruokaa kannattaa tehdä vain sen verran kuin sitä oikeasti syödään. Kerralla voi laittaa tarpeeksi ruokaa 2 – 3 päiväksi, tai pakastaa osan valmiista ruuasta. Ja pakasteisiin aina hyvin merkityt nimilaput!

Tähteitä voi hyödyntää monin tavoin. Puuron tai perunasoseen loput sopivat sämpylä-, leipä- ja pannukakkutaikinoihin. Lihan, kalan ja kanan lopuista voi tehdä keiton tai pastakastikkeen.

Kiitos, Aira. Näillä vinkeillä ihan jokainen voi vaikuttaa ainakin omaan ruokahävikkiinsä. Lue lisää aiheesta Ylen jutusta täältä.

Lue myös Ylen Prisma Studion tuore juttu ruokahävikin mittasuhteista täältä.

Ensi viikolla starttaa järjestyksessään 28. teollisuuden suurtapahtuma Alihankinta Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa. Sen lisäksi, että koko Suomen teollisuus on ensi viikolla Tampereella, on kyseessä kansainvälinen tapahtuma, kun paikalla on noin 1 000 näytteilleasettajaa paristakymmenestä maasta ja kaikkiaan noin 20 000 messuvierailijaa.

”Tampereella todella näkyy, että syyskuu on täällä”, kuvailee Tampereen Messujen ja Finland Eventsin tapahtuma- ja viestintäpäällikkö Tanja Järvensivu tunnelmaa tapahtuman ollessa jo ihan nurkan takana.

Suurtapahtuma on merkityksellinen Tampereen Messuille mutta myös koko kaupungille, jonka elinkeinoelämä kiittää jokasyksyisestä energiapiikistä koko alueelle.

”Alihankinta täyttää Tampereen 24/7”, kuten Järvensivu asian tehokkaasti tiivistää.

Alihankinnan suosiota ei oikeastaan tarvitse ihmetellä ollenkaan. Tapahtuman merkitys teollisuudelle on selvä. Yhden tapahtuman aikana saa kattavan näkymän tuotteista prosesseihin ja innovaatioihin, tuiki tärkeää verkostoitumista unohtamatta. Kun viestintäpäällikkö Tanja Järvensivua kuuntelee, selviää vielä ainakin yksi salaisuus suosioon: tapahtumassa halutaan todella tarjota parasta. Halutaan kehittyä ja olla aina ajankohtaisia – jopa aikaa edellä. Niin tänäkin vuonna, kun messuilla järjestetään uusi AlihankintaHEAT-tapahtuma.

AlihankintaHEAT on mahtava tilaisuus startupeille päästä esittämään osaamistaan ja innovaatioitaan suoraan teollisuudelle. Ja nimenomaan suoraan ääneen ja innokkaasti. Tämä tapahtuma ei nimittäin ole mikään höpöttelyhetki, vaan nyt kaivataan toimintaa, yhdessä tekemistä ja todellista kasvua. Termi Tekemisen meininki toistuu Järvensivun puhuessa sen verran tiuhaan, että fiilis tarttuu. Nyt ollaan tekemässä tosissaan. Tapahtuman pääviesti onkin ”Höpötyksestä tekoihin”. AlihankintaHEATia edeltää kaksipäiväinen Heat Camp, jossa startupit pohtivat yritysten etukäteen antamia haasteita.

”Odotukset ja into ovat korkealla. Luvassa on rohkeita puheenvuoroja ja suoraa keskustelua. Suomi kaipaa ketteryyttä ja ajattelua laatikon ulkopuolelta”, Tanja Järvensivu summaa innoissaan tulevaa.

Tampere on tärkeä myös Foodduckille. Tampereella arvostetaan suomalaista työtä ja uskotaan innovaatioihin. Edelläkävijyyttä sekä uusia kokemuksia ja ratkaisuja arvostava yhteistyökumppanimme on valinnut ensimmäisten joukossa vuonna 2015 FOODDUCK®-leviteannostelijat kolmeen ravintolaan Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa.

Tervetuloa tutustumaan suomalaiseen FOODDUCKiin, väkemme ravintoloissa kertoo mielellään tuotteestamme lisää. Nähdään siis Tampereella!

Lue lisää Alihankintamessuista täältä.

Lemin kunta tunnetaan ikivanhoista itäsuomalaisista ruokaperinteistään. Särä on ruoka, jota voi hyvällä syyllä kutsua todelliseksi klassikoksi. Sitä on nimittäin valmistettu Etelä-Karjalassa jo noin tuhat vuotta. Vain Lemillä tätä ruokaperinnettä ylläpidetään aktiivisesti edelleen.

Särä tarkoittaa oikeastaan koivupuista puukaukaloa, jossa särä-annos kypsennetään. Ja kuten kaikki parhaat herkut ja asiat elämässä, on säräkin hyvin yksinkertainen ruoka. Tosin sen oikeanlainen valmistus vaatii aikaa. Särä-annos sisältää kolmea ainesta ja muutamaa pitkän perinteen mukanaan tuomaa lisämaustetta: perunaa, lampaanlihaa ja suolaa sekä vahvaa itäsuomalaista ruokatietoutta, historian havinaa ja ammattitaitoa. Oikeaoppinen Särä kypsyy leivinuunissa jopa kahdeksan tuntia, kunnes on valmis nautittavaksi. Lemin kunnalle Särä on kunnia-asia ja matkailuvaltti, jota tullaan maistelemaan kauempaakin.

Vaikka Lemillä pidetään kiinni perinteistä, ollaan siellä myös vahvasti mukana nykyajassa ja kestävän kehityksen ratkaisuissa, koska historian lisäksi tärkeitä ovat myös vihreät arvot, ekologia ja hygieenisyys. Upouusi teknologia löysi sujuvasti paikkansa Lemin koulukeskuksen ruokalassa, kun siellä otettiin käyttöön FOODDUCK-leviteannostelija pari viikkoa sitten.

*Lemin ruokapalveluiden esimies Mia Korhonen näkee leviteannostelijan tuovan paljon säästöä niin jätemäärässä, levitehävikissä kuin työajassa. Lisäksi ruokailijoille tärkeimpinä konkreettisina positiivisina muutoksina Korhonen listaa hygieenisyyden sekä turvallisuuden keliaakikoille ja muille allergikoille. Muutos on merkittävä verrattuna aikaisempaan margariinirasioiden käyttöön.

Sanonta ”Ennen oli kaikki paremmin” on tietyissä asioissa ajan kultaama. Jotta perinteitä voidaan vaalia ja jotta niitä voidaan ylläpitää ja siirtää tuleville sukupolville, vaati se myös ajan hermolla pysymistä ja kestävää näkökulmaa tulevaisuuteen.

*Ankan kotiutumisesta Lemiin kirjoitti Länsi-Saimaan Sanomat perjantaina 19.8.

Voikohan olla mitenkään mahdollista saavuttaa vuoteen 2020 mennessä sellainen kierrätyksen ja kuluttamisen kulttuuri, jossa ihan kaikki jäte, jota tuotamme, toimii resurssina johonkin uuteen tarkoitukseen. Kuulostaa utopistiselta, kun aikaa tavoitteeseen on neljä vuotta. Tämä on kuitenkin Suomen ja Euroopan komission virallinen tavoite.

Ruoka on iso ongelmakohta, joka pitää ratkaista, jotta tavoitteeseen on mitään mahdollisuuksia päästä. Ruokahävikkiä pitää vähentää reippaasti, ja suurin kehitys pitää tapahtua kotitalouksissa. Miltä tuntuu kuulla, että heität itse ruokaa roskikseen joka vuosi jopa 25 kiloa? Niinpä. Tämä tarkoittaa yhteensä 120–160 miljoonaa kiloa vuodessa – meillä Suomessa.

Olemme noidankehässä: ostamme liikaa ruokaa, ja koska ostamme, sitä myös tuotetaan. Ruokahävikin vastaisen työn yksi tavoite onkin kulutustottumusten muutoksessa. Ei mikään helppo homma, mutta tätä arvokasta työtä tekee muun muassa Luonnonvarakeskus Luke. Lukessa tutkitaan ruokahävikin määrää, seurantaa ja vähentämistä sekä etsitään uusia keinoja koko ruokajärjestelmän kehittämiseen kestävämpään suuntaan. EU:n kiertotalouspaketissa sanotaan, että ruokahävikki tulisi puolittaa vuoteen 2030 mennessä. Koska kaikki lähtee kotitalouksista, siinäpä jokaiselle henkilökohtainen haaste! Eikä haittaa yhtään, vaikka saavuttaisit tavoitteen jo aikaisemmin.

Syödään hyvin ja kulutetaan järkevästi. Lue lisää Lukesta ja ruokahävikistä täältä.

Kesällä kaikki on helpompaa ja huolettomampaa. Syöminenkin ja ruuan valmistus – jos ruokaa edes varsinaisesti valmistetaan, kun kesäkeittiö siirtyy pihalle, mökille, veneelle, ulos puistoon. Evira muistuttaakin kesäruokien turvallisesta ja hygieenisestä valmistamisesta ja säilyttämisestä. Väärä lämpötila on nimittäin yleisin syy ruokamyrkytyksiin, ja näin kesällä riski on suuri, kun keittiöistä siirrytään ulos ja halutaan päästä helpolla.

Kylmälaukku ei ole turhake vaan välttämättömyys, jos helposti pilaantuvia elintarvikkeita pitää kuljettaa tai säilyttää yhtään pidempään kuin lyhyen kauppamatkan ajan. Kylmäsäilytys tarkoittaa alle +6 astetta, kalan ja mädin kohdalla +3 astetta tai alle. Ja tämä pätee myös vakuumipakattuihin ja marinoituihin elintarvikkeisiin. Tarkkana saa siis olla.

Kylmäketjun lisäksi kesäkeittiössä on muitakin huomioitavia terveysriskejä. Raakoja ja kypsiä elintarvikkeita tulee käsitellä erikseen ja eri välineillä, ja välineiden ja astioiden tulee olla puhtaat. Muistathan myös nälkäisenä malttaa kypsentää kaikki lihat kypsiksi asti!

Ei kuulostakaan niin huolettomalta enää? Hyvin suunniteltu on melkein riskitön. Jo kauppaan lähtiessä on hyvä olla mietittynä, millaista kesäruokaa kannattaa juuri tälle reissulle ostaa. Hyvä kylmälaukku ja oikeanlaiset astiat ja välineet (kertakäyttö vai pestävät) mukaan, ja ehkä myös tiiviitä säilytysastioita sellaiselle yli jäävälle ruoalle, jota voi vielä hetken säilyttää.

Huoleton kesäruoka on turvallista ja hygieenistä. Varsinkin jos tarjoilet aterian muillekin kuin vain itsellesi, niin riski ei kannata, jos tahdot että kesteistä jää kaikille hyvä maku suuhun. Muistathan hygieenisyyden ja kylmäketjun myös kesäfestareilla ja tapahtumissa, kun arvioit ateriavaihtoehtoja!

Lue lisää neuvoja ja ohjeita täältä.

Lankilan päiväkoti Vihdissä otti maailman ensimmäisenä päiväkotina käyttöön FOODDUCK^®-leviteannostelijan huhtikuussa. Alkuhämmennyksen jälkeen lapset ovat ottaneet ankan omakseen ja osaksi jokapäiväistä ruokailuhetkeä.

Päiväkoti-ikäiset ovat saaneet tutustua FOODDUCK^®-leviteannostelijaan jo kouluissa, joissa järjestetään lasten päivittäinen välipala. Näiden kohteiden positiivinen palaute kertoo, että leviteannostelija soveltuu erinomaisesti myös pikkulasten käyttöön.

Lankilan päiväkodissa vajaan 200 lapsen ruokailun järjestäminen on suunniteltava tarkasti, jotta yhteinen hetki on sujuva ja kaikille mukava. Päiväkodissa päivä etenee tarkkojen aikataulujen mukaan, ja niistä on pidettävä kiinni myös ruokailuissa, jotta lapset pääsevät ajoissa päiväunilleen lounaan jälkeen. Maailman ensimmäisessä päiväkotikohteessa helppokäyttöinen FOODDUCK-annostelija on omalta osaltaan helpottanut tuntuvasti arkea jo reilun parin kuukauden ajan. Muitakin laitteen tuomia positiivisia vaikutuksia on Lankilassa pantu jo merkille.

Lankilassa päätettiin ottaa FOODDUCK-leviteannostelija kokeiluun huhtikuun alussa eli uuteen tapaan annostella levitteet lasten leiville on tutustuttu nyt reilun parin kuukauden ajan. Vihdin kunnan ruokapalvelupäällikkö Tuija Wickström on ollut tyytyväinen päätökseen ottaa FOODDUCK Lankilaan.
”Tämän parin kuukauden perusteella kokemukset ovat pelkästään positiivisia. Ensimmäisenä konkreettisena hyötynä näyttää olevan levitehävikin selkeä vähentyminen. Oletan, että pidemmällä käytöllä vaikutus näkyy vieläkin selkeämmin myös jätemäärässä, koska Lankilassa on ennen käytetty margariinirasioita.”

Wickström muistuttaa myös erittäin tärkeästä turvallisuusnäkökulmasta.
”Leviteannostelija helpottaa erikoisruokavalioisten lasten ruokailua. Laitteen käyttö on turvallista lapsille, se on tärkeintä.”

FOODDUCK LISÄÄ LASTEN OMATOIMISUUTTA
Myös Lankilan päiväkodin lapset kertovat hyvin käytännönläheisiä myönteisiä huomioita leviteannostelijan käytöstä. Vaikuttaa siltä, että laitteen mahdollistama itsenäinen toiminta innostaa pieniä ruokailijoita.
”Nyt on tosi hyvä, ettei tarvitse enää pyytää opettajalta leipää, kun sen voi hakea itse ja ottaa margariininkin itse”, kommentoi päiväkotilainen Enja suoraan ja selkeästi omalla vuorollaan ankan luona.

Lankilan päiväkodin johtaja Nina Ruotsalainen kertoo leivän kulutuksen ensin kasvaneen FOODDUCKin tulon jälkeen. Tämä selittyikin lasten innokkaalla itsenäisellä toiminnalla ja uuden hauskan laitteen testaamisella. Parin viikon totuttelun jälkeen laite oli jo tuttu osa arkea.
”FOODDUCK on tuonut meille pelkkiä etuja. Sekä leivän että margariinin hävikki on pienentynyt huomattavasti nyt kun levitteen annostelu on kohdillaan. Jätemäärän väheneminen on myös erittäin iso ja merkittävä ekologinen parannus”, Ruotsalainen listaa laitteen tuomia hyötyjä.

FOODDUCK-leviteannostelijoita on jo useassa Vihdin kunnan koulussa, ja Foodduck Oy:n toimitusjohtaja Timo Sorsavirta kiitteleekin kunnan asennetta ja halua edistää ekologista linjaa sekä aktiivisuutta tarttua konkreettisiin tekoihin kestävän kehityksen hyväksi.
”Meillä on ilo ja kunnia saada tehdä yhteistyötä Vihdin kunnan kanssa, jossa on lähdetty ennakkoluulottomasti tuomaan ekologisia käytännön ratkaisuja myös uusiin toimintaympäristöihin.”

Muistan käyneeni pari vuotta sitten erittäin erikoisen ja hämmentävän sananvaihdon erään tuttuni kanssa luomutuotteista. Keskustelimme ruuasta ja ruokavalioista ja siitä, miten monin tavoin ihminen voi omilla valinnoillaan ja pienellä suunnittelulla ja vaivannäöllä vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten puhtaalla polttoaineella itseään tankkaa. Tai oikeammin se ei ollut keskustelu vaan lyhytsanainen väittelyn tapainen, joka tyrehtyi siihen kun vastapelurini ilmoitti ettei luomutuotteisiin voi todellakaan luottaa. Että mistä niistäkään todella tietää, mitä ne ovat ja mitä ne lehmät syövät. Piti minua ehkä tyhmänä.

Se keskustelu päättyi siihen mutta muistui mieleeni, kun luin Eviran kertomana, että luomuelintarvikkeiden aitouteen voi luottaa! Ei ole kyllä tullut ennenkään edes mieleen epäillä asiaa. Vaikka luomu on edelleen jonkinlainen trendi – vaikkakin tullut varmasti jäädäkseen – niin jotenkin uskoisin siihen, että se joka luomutuotantoon lähtee, tekee sen sydämellään ihmistä, eläintä ja maailmaa ajatellen eikä huijaus mielessään. Puhtaasti kaikin puolin.

Siltikin on erikoista, että luomutuotteita analysoitiin ensimmäisen kerran vasta viime vuonna Euroopan komission määräämällä näytteiden otolla. Näytteiden otto on tehokas tapa paljastaa vilpit tuotannossa. Tässä ensimmäisessä analyysissa paljastui vain kaksi epäkohtaa, jotka johtuivat vahingoista ja jotka on jo korjattu. Jatkotutkimuksissa ei löytynyt huomautettavaa. Eviran mukaan luomutuotannon säännöissä sallitaan vain muutamia lisä- ja torjunta-aineita. Geenimuunneltuja organismeja ei saa käyttää lainkaan.

Evira tarkastaa jokaisen luomuyrittäjän toimintaa vuosittain ainakin kerran. Varastoja ja tukkukauppoja tarkastetaan pääsääntöisesti joka toinen vuosi. Voimme siis todellakin luottaa!

Kaikki muistavat kouluajoilta ruokatunnit ja koulun ruokalan. Joko hyvällä tai pahalla tai useimmiten kai ristiriitaisin tuntein. Ne näkkileivät ja margariininapit, joita availlessa tuli kivasti leivän lisäksi rasvattua myös kädet ja joiden kansia löytyi välillä iltapäivällä housunlahkeesta tai paidanhelmasta. Vai oliko teillä margariinirasiat ja niissä niin sanotut lentävät veitset, jotka eivät pysyneet kädessä kun olivat välillä väärinpäin rasiassa?

Jokainen tietää, mistä puhun. Eikä tämä skenaario ole edes pelkkä ala-astemuisto. Ruokalan jonossa jutut ne vaan vaihtui vuosien mukana, mutta aina sama tilanne odotti linjaston päässä leipien kohdalla. Mutta nyt on maailma muuttunut. Kohta ovat meidänkin koulumuistomme tarinoita menneiltä vuosilta, ehkä jopa urbaaneja legendoja! Edistyksellisissä ruokaloissa ei nimittäin käydä enää rasvasotaa eikä heitellä veitsiä. Yksi tällainen edelläkävijä on Kangasala, jossa Sariolan koulussa on leipäpöytä ollut todellinen rauhan ja hygieenisyyden tyyssija jo kuukauden ajan. Siellä margariinin annostelee FOODDUCK, josta jokainen saa ikioman viiden gramman annoksensa levitettä.

Sariolan koulun opettaja Marja Kyllö kertoo jo tarinaa, jossa jonkun proaktiivisen oppilaan on nähty reippaana nuolevan margariiniveitsen puhtaaksi omalla vuorollaan. Ja seuraavat jonossa ehkä myös, kuka tietää. No, valitettavasti tämä tarina on tosi eikä vielä legendaa, ja vastaavaa tapahtuu edelleen liian monessa ruokalassa. En voi ehkä edes miettiä, montako kertaa on itse tullut käytettyä juuri puhdistettua veistä…

Kehitys kehittyy ja leipäpöydät sen mukana. Juttu Sariolan koulusta löytyy torstain 21.4. Kangasalan Sanomista.

Legendaarisen hygieenistä viikonvaihdetta kaikille!

Tiedätkö, mikä on Varsinais-Suomen maakuntakala? Se on silakka. Minä en tiennyt sitä. Enkä sitä, että kyrsä on kuminalla maustettu ruisleipä. Paljon tuttuja ruuan nimiä ja loogisia perinteitä, mutta ovatkohan aina olleet niin lähellä, ettei niitä vain ole tullut huomioitua sen tarkemmin.

Meillä on Varsinais-Suomessa pitkät ruokakulttuuriperinteet, ja niitä pidetään yllä edelleen: meillä on muun muassa paljon pienpanimoita, leipomoita, marja- ja hedelmätarhoja ja sitä kalaa tietysti. Nämä kaikki ovat meidän varsinaissuomalaisia vahvuuksiamme luonnollisesti myös elintarvikealalla, joka täällä on voimissaan.

Kouluissa, päiväkodeissa ja muissa Arkea Oy:n ruokapalvelun toimipisteissä palataan varsinaissuomalaisen ruokakulttuurin juurille tällä viikolla teemapäivien ajan ke 13. – pe 15.4. Ehkäpä perinneruokien äärellä viriää myös keskustelua aiheesta. Meillähän on aivan mahtavaa alkutuotantoa, tuotteita ja perinteitä, joita jakaa ja joista ammentaa!

Lue lisää varsinaissuomalaisesta ruokaperinteestä täältä ja Arkean teemapäivistä täältä.

Onk mittä ruakka?

Mitä kasviksia ja hedelmiä juuri tällä hetkellä kannattaa syödä? Se ei olekaan niin simppeli asia kuin ensin voisi luulla. Vastaus ei nimittäin automaattisesti ole, että kaikkia tietysti. Tai voi se olla niinkin, mutta jos haluaa olla tiedostava ja järkevä kuluttaja ja syödä fiksusti, niin asia onkin monimutkaisempi.

Kyse on siis siitä, että tietysti meidän kannattaa suosia ja syödä niitä hedelmiä ja kasviksia, jotka ovat juuri nyt parhaimmillaan – niin meillä kuin maailmallakin. Silloin saamme lautaselle ne ravintorikkaimmat ainekset edullisimmillaan ja ekologisesti. Nyt alkaa kuulostaa jo loogiselta. Sormi voi kuitenkin mennä suuhun viimeistään kaupan he-vi-osastolla, joka tuntuu vain laajenevan vuosi vuodelta. Tarjontaa on niin paljon, että ei siinä laarien ja hyllyjen äärellä kertakaikkiaan osaa aina tehdä järkeviä valintoja, vaikka haluaisikin. Jokainen tietää, milloin suomalainen omena on parasta ja milloin haetaan sienet ja marjat. Mutta on niin paljon muutakin.

Ihana internet tulee taas ja pelastaa: joku on aina miettinyt jo asiat ja ratkaisut valmiiksi ja jakaa ne auliisti muidenkin avuksi. Nyt niin tekee Satokausikalenteri. Mahtava palvelu, joka kertoo, millä juuri nyt kannattaa lastata ostoskori. Kun ottaa tämän kalenterin käyttöön, niin saa huomata, että ruokavalio monipuolistuu kuin varkain. Ja niin käy myös omalle he-vi-tietämykselle! Ja kyseinen kalenteri on myös tosi trendikkään apuväline. Haluathan kuitenkin tarjota makuelämyksiä niistä samoista raaka-aineista, joita hienoistakin hienoimmat ravintolat käyttävät juuri nyt, kun kutsut ystäviä illalliselle. Kalenterista on mobiilisovellus ja kaikki, joten tämä on tehty meille jo niin helpoksi, että tekosyitä ei ole. Tämän kalenterin mukaan eläminen ei edes stressaa.

Jos et vielä käytä satokausikalenteria, niin käy täällä ennen seuraavaa kauppareissua.

Inspiraatiota kauppaan ja keittiöön!