Itseluottamus, vastuunkanto, ihmisläheisyys ja sinnikkyys. Neljä Made by Finland -kampanjan kantavaa teemaa. Näiden neljän otsikon alle kiteytyy hyvin se, miksi voimme olla ylpeitä suomalaisesta työstä, yhteistyöstä ja vastuullisuudesta. Samat aiheet toimivat muistutuksen lisäksi myös motiivina ja kannustuksena ajatella, arvostaa ja tehdä enemmän suomalaisen työn puolesta. Yhdessä.

Made by Finland -kampanja on Suomalaisen Työn Liiton, sen jäsenten ja yhteistyöorganisaatioiden yhteinen Suomi 100 -juhlavuoden kampanja. Mekin olemme ylpeinä mukana juhlavuoden kampanjassa tukemassa suomalaisen työn menestystä. Lue lisää kampanjayhteistyöstämme täältä.

Kampanjaan voit tutustua tarkemmin täällä.

Katso myös hieno Klaus Härön ohjaama Seuraavat sata vuotta -video!

Yle julkaisi vuoden vaihteessa jutun ruokahävikistä. Tärkeä aihe on ollut otsikoissa säännöllisesti viime aikoina. Hyvä niin, sillä ruokahävikkiä syntyy vuositasolla 20–25 kiloa jokaista suomalaista kohden (Lähde: Luonnonvarakeskus). Poisheitettävän ruuan määrä järkyttää.

Syvennyimme aiheeseen ja vaihdoimme ajatuksia Kotitalousopettajien liiton toiminnanjohtajan Aira Kuvajan kanssa. Erityisesti kiinnosti, miten kouluissa vähennetään ruokahävikkiä.

Aira, miten kotialoustunneilla voitaisiin ottaa ruokahävikki paremmin huomioon?

Kotitaloustunneilla otetaan ruokahävikin vähentäminen huomioon varsin hyvin, se on yksi opetettavista aiheista ja osa vastuullisuutta. Yksi hyvä idea on ”nyhjää tyhjästä” -tunnit. Näissä käydään oppilaiden kanssa läpi, mitä luokan kuiva-ainekaapeista, jääkaapeista ja pakastimista löytyy. Oppilaat saavat suunnitella ja valmistaa aterian näistä aineksista. Se kehittää myös oppilaiden luovuutta. Oppilaita opetetaan korvaamaan tuotteita, esimerkiksi jos ohjeessa on piimä, ja sitä ei ole, voi tilalla käyttää vaikkapa ruokakermaa.

Miten kouluruokaloiden ja kotitalousopetuksen yhteistyötä voisi kehittää ruokahävikin vähentämiseksi vai onko siihen olemassa jo toimivia työkaluja ja ohjeita?

Kun kouluruokailusta jää esimerkiksi porkkanaraastetta, perunasosetta, juureksia tai puuroa, niitä voi hyödyntää kotitalousopetuksessa ruuanlaittoon. Tästä pitää aina sopia kunnassa ja koulussa.

Omat vinkkisi kaikkiin koteihin. Mistä voisi aloittaa, jos ei ole koskaan pysähtynyt miettimään ruokahävikkiä ja haluaisi nyt tehdä asialle jotain?

Ennen kauppaan lähtöä kannattaa katsoa, mitä kaapeista ja jääkaapista löytyy, ja suunnitella ateria niin, että jo olemassaolevia raaka-aineita hyödynnetään. Etenkin ne ruuat, joiden päiväys on menossa umpeen, on hyvä käyttää pois. Auttaa, kun suunnittelee ateriat etukäteen, ja tekee kauppaan ostoslistan. Ruokaa kannattaa tehdä vain sen verran kuin sitä oikeasti syödään. Kerralla voi laittaa tarpeeksi ruokaa 2 – 3 päiväksi, tai pakastaa osan valmiista ruuasta. Ja pakasteisiin aina hyvin merkityt nimilaput!

Tähteitä voi hyödyntää monin tavoin. Puuron tai perunasoseen loput sopivat sämpylä-, leipä- ja pannukakkutaikinoihin. Lihan, kalan ja kanan lopuista voi tehdä keiton tai pastakastikkeen.

Kiitos, Aira. Näillä vinkeillä ihan jokainen voi vaikuttaa ainakin omaan ruokahävikkiinsä. Lue lisää aiheesta Ylen jutusta täältä.

Lue myös Ylen Prisma Studion tuore juttu ruokahävikin mittasuhteista täältä.

Ensi viikolla starttaa järjestyksessään 28. teollisuuden suurtapahtuma Alihankinta Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa. Sen lisäksi, että koko Suomen teollisuus on ensi viikolla Tampereella, on kyseessä kansainvälinen tapahtuma, kun paikalla on noin 1 000 näytteilleasettajaa paristakymmenestä maasta ja kaikkiaan noin 20 000 messuvierailijaa.

”Tampereella todella näkyy, että syyskuu on täällä”, kuvailee Tampereen Messujen ja Finland Eventsin tapahtuma- ja viestintäpäällikkö Tanja Järvensivu tunnelmaa tapahtuman ollessa jo ihan nurkan takana.

Suurtapahtuma on merkityksellinen Tampereen Messuille mutta myös koko kaupungille, jonka elinkeinoelämä kiittää jokasyksyisestä energiapiikistä koko alueelle.

”Alihankinta täyttää Tampereen 24/7”, kuten Järvensivu asian tehokkaasti tiivistää.

Alihankinnan suosiota ei oikeastaan tarvitse ihmetellä ollenkaan. Tapahtuman merkitys teollisuudelle on selvä. Yhden tapahtuman aikana saa kattavan näkymän tuotteista prosesseihin ja innovaatioihin, tuiki tärkeää verkostoitumista unohtamatta. Kun viestintäpäällikkö Tanja Järvensivua kuuntelee, selviää vielä ainakin yksi salaisuus suosioon: tapahtumassa halutaan todella tarjota parasta. Halutaan kehittyä ja olla aina ajankohtaisia – jopa aikaa edellä. Niin tänäkin vuonna, kun messuilla järjestetään uusi AlihankintaHEAT-tapahtuma.

AlihankintaHEAT on mahtava tilaisuus startupeille päästä esittämään osaamistaan ja innovaatioitaan suoraan teollisuudelle. Ja nimenomaan suoraan ääneen ja innokkaasti. Tämä tapahtuma ei nimittäin ole mikään höpöttelyhetki, vaan nyt kaivataan toimintaa, yhdessä tekemistä ja todellista kasvua. Termi Tekemisen meininki toistuu Järvensivun puhuessa sen verran tiuhaan, että fiilis tarttuu. Nyt ollaan tekemässä tosissaan. Tapahtuman pääviesti onkin ”Höpötyksestä tekoihin”. AlihankintaHEATia edeltää kaksipäiväinen Heat Camp, jossa startupit pohtivat yritysten etukäteen antamia haasteita.

”Odotukset ja into ovat korkealla. Luvassa on rohkeita puheenvuoroja ja suoraa keskustelua. Suomi kaipaa ketteryyttä ja ajattelua laatikon ulkopuolelta”, Tanja Järvensivu summaa innoissaan tulevaa.

Tampere on tärkeä myös Foodduckille. Tampereella arvostetaan suomalaista työtä ja uskotaan innovaatioihin. Edelläkävijyyttä sekä uusia kokemuksia ja ratkaisuja arvostava yhteistyökumppanimme on valinnut ensimmäisten joukossa vuonna 2015 FOODDUCK®-leviteannostelijat kolmeen ravintolaan Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa.

Tervetuloa tutustumaan suomalaiseen FOODDUCKiin, väkemme ravintoloissa kertoo mielellään tuotteestamme lisää. Nähdään siis Tampereella!

Lue lisää Alihankintamessuista täältä.

Meissä kaikissa on se. Uteliaisuus. Halutaan tietää, mitä ympärillä, naapurissa, naapurin naapurissa tapahtuu. Olisipa mahtavaa laajentaa reviiriä ja tietää paremmin vaikka koko oman asuinalueen asiat. Se on mahdollista Tarkkailija-tietopalvelussa, jossa voi sähköisesti hakea ja selata tietoa alueittain ja aiheittain. Palvelu on toteutettu osana ympäristöministeriön Asumisen ja Rakentamisen ePalvelut -hanketta.

Tieto lisää tiedonnälkää, varsinkin kun tiedon hakeminen on tehty helpoksi ja houkuttelevaksi. Tarkkailijassa voi hakea informaatiota esimerkiksi omassa kotikaupungissaan tai kaupunginosassa tapahtuvista asioista vaikkapa aiheella ympäristö ja luonto. Tarkkailija selaa ja analysoi internet-sivustoilta hakuun sopivat jutut ja artikkelit ja kertoo ne hakijalle kootusti. Palvelussa on lukuisia valmiita aihealueita asumisesta urheiluun ja ympäristöön, ja haun voi tehdä myös vapaalla aiheella. Oman kestosuosikkiaiheensa voi tallentaa hakuvahdiksi, jolloin Tarkkailija ilmoittaa aina uusista hakuun sopivista kirjoituksista.

Kun ne naapurien jutut kuitenkin edelleen kiinnostavat, niin Tarkkailijassa voi selata myös muiden tallentamia vahteja. Julkisia vahteja onkin palvelussa jo melkein sata, joista voi ammentaa inspiraatiota omaansa. Ja jos nämä ominaisuudet eivät mielestäsi tee Tarkkailijasta vielä mahtavaa, niin kehitysehdotuksenkin saa antaa! Äkkiseltään on tosin vaikea keksiä mitään lisää. Ehkäpä julkisten vahtien klikkausmäärät voisivat olla näkyvissä? Nasevalla ja houkuttelevalla otsikolla oman vahtinsa voi valjastaa muitakin kiinnostavaksi tiedonlähteeksi. Ja ainakin paljon paremmaksi kuin naapurilla.

Lue lisää palvelusta täällä.

Voikohan olla mitenkään mahdollista saavuttaa vuoteen 2020 mennessä sellainen kierrätyksen ja kuluttamisen kulttuuri, jossa ihan kaikki jäte, jota tuotamme, toimii resurssina johonkin uuteen tarkoitukseen. Kuulostaa utopistiselta, kun aikaa tavoitteeseen on neljä vuotta. Tämä on kuitenkin Suomen ja Euroopan komission virallinen tavoite.

Ruoka on iso ongelmakohta, joka pitää ratkaista, jotta tavoitteeseen on mitään mahdollisuuksia päästä. Ruokahävikkiä pitää vähentää reippaasti, ja suurin kehitys pitää tapahtua kotitalouksissa. Miltä tuntuu kuulla, että heität itse ruokaa roskikseen joka vuosi jopa 25 kiloa? Niinpä. Tämä tarkoittaa yhteensä 120–160 miljoonaa kiloa vuodessa – meillä Suomessa.

Olemme noidankehässä: ostamme liikaa ruokaa, ja koska ostamme, sitä myös tuotetaan. Ruokahävikin vastaisen työn yksi tavoite onkin kulutustottumusten muutoksessa. Ei mikään helppo homma, mutta tätä arvokasta työtä tekee muun muassa Luonnonvarakeskus Luke. Lukessa tutkitaan ruokahävikin määrää, seurantaa ja vähentämistä sekä etsitään uusia keinoja koko ruokajärjestelmän kehittämiseen kestävämpään suuntaan. EU:n kiertotalouspaketissa sanotaan, että ruokahävikki tulisi puolittaa vuoteen 2030 mennessä. Koska kaikki lähtee kotitalouksista, siinäpä jokaiselle henkilökohtainen haaste! Eikä haittaa yhtään, vaikka saavuttaisit tavoitteen jo aikaisemmin.

Syödään hyvin ja kulutetaan järkevästi. Lue lisää Lukesta ja ruokahävikistä täältä.

Kuntien vastuullisuus kiinnostaa kuntien asukkaita. Tämä tuli selkeästi esille vastuullisuusmerkkien huhtikuussa 2016 tekemässä kuluttajakyselyssä. Kyselyyn vastasi 1007 kuntalaista, ja kohderyhmänä oli 18 vuotta täyttäneet suomalaiset. Vastuullisuusmerkkejä ovat Joutsenmerkki, EU-ympäristömerkki, Reilu kauppa ja Luomu.

Vain harvassa kunnassa tehdään suunnitelmallisesti vastuullisia hankintoja, eikä niistä usein ole myöskään ohjeistuksia. Siinä missä kuntien asukkaat haluavat tietää, miten vastuullisuutta toteutetaan hankinnoissa, toivotaan päättäjätasolla työkaluja vastuullisuuden toteuttamiseen.

Tahtotila on siis onneksi olemassa, kun julkisen sektorin hankintoja tehdään vuositasolla noin 35 miljardilla eurolla. Tämän summan kuluttamiseen viisaasti on velvollisuus, joten olisi hyvä, jos kunnat saisivat parempaa apua käytännössä. Vielä tämän vuoden aikana voimaan tuleva uusi hankintalaki on yksi askel eteenpäin. Se tulee osaltaan auttamaan vastuullisuusmerkkien kriteereiden huomioimisessa.

Kyselyn tuloksissa on mielenkiintoista ja tärkeää tietoa, jota sitäkin nyt toivottavasti käytetään viisaasti hyväksi. Yhteenvedosta selviää muun muassa, että vastuullisuusmerkkien tunnettuus voisi olla paremmallakin tolalla. Yleinen taloustilanne vaikuttanee taas siihen, että useampi kuin joka toinen kokee paikallisten yritysten työllistämisen selkeästi tärkeämmäksi kuin muut näkökohdat kuntien hankinnoissa. Vastauksissa näkyvät myös alueelliset erot.

Summa summarum hankintojen vastuullisuuden merkitykseen uskotaan. Sille pohjalle on hyvä rakentaa.

Kuntalaisille tehdyn tutkimuksen toteutti YouGov Finland vastuullisuusmerkkien toimeksiantamana. Kyselyn yhteenvedon ja lisää tietoa löydät täältä.

Kesällä kaikki on helpompaa ja huolettomampaa. Syöminenkin ja ruuan valmistus – jos ruokaa edes varsinaisesti valmistetaan, kun kesäkeittiö siirtyy pihalle, mökille, veneelle, ulos puistoon. Evira muistuttaakin kesäruokien turvallisesta ja hygieenisestä valmistamisesta ja säilyttämisestä. Väärä lämpötila on nimittäin yleisin syy ruokamyrkytyksiin, ja näin kesällä riski on suuri, kun keittiöistä siirrytään ulos ja halutaan päästä helpolla.

Kylmälaukku ei ole turhake vaan välttämättömyys, jos helposti pilaantuvia elintarvikkeita pitää kuljettaa tai säilyttää yhtään pidempään kuin lyhyen kauppamatkan ajan. Kylmäsäilytys tarkoittaa alle +6 astetta, kalan ja mädin kohdalla +3 astetta tai alle. Ja tämä pätee myös vakuumipakattuihin ja marinoituihin elintarvikkeisiin. Tarkkana saa siis olla.

Kylmäketjun lisäksi kesäkeittiössä on muitakin huomioitavia terveysriskejä. Raakoja ja kypsiä elintarvikkeita tulee käsitellä erikseen ja eri välineillä, ja välineiden ja astioiden tulee olla puhtaat. Muistathan myös nälkäisenä malttaa kypsentää kaikki lihat kypsiksi asti!

Ei kuulostakaan niin huolettomalta enää? Hyvin suunniteltu on melkein riskitön. Jo kauppaan lähtiessä on hyvä olla mietittynä, millaista kesäruokaa kannattaa juuri tälle reissulle ostaa. Hyvä kylmälaukku ja oikeanlaiset astiat ja välineet (kertakäyttö vai pestävät) mukaan, ja ehkä myös tiiviitä säilytysastioita sellaiselle yli jäävälle ruoalle, jota voi vielä hetken säilyttää.

Huoleton kesäruoka on turvallista ja hygieenistä. Varsinkin jos tarjoilet aterian muillekin kuin vain itsellesi, niin riski ei kannata, jos tahdot että kesteistä jää kaikille hyvä maku suuhun. Muistathan hygieenisyyden ja kylmäketjun myös kesäfestareilla ja tapahtumissa, kun arvioit ateriavaihtoehtoja!

Lue lisää neuvoja ja ohjeita täältä.

Muistan käyneeni pari vuotta sitten erittäin erikoisen ja hämmentävän sananvaihdon erään tuttuni kanssa luomutuotteista. Keskustelimme ruuasta ja ruokavalioista ja siitä, miten monin tavoin ihminen voi omilla valinnoillaan ja pienellä suunnittelulla ja vaivannäöllä vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten puhtaalla polttoaineella itseään tankkaa. Tai oikeammin se ei ollut keskustelu vaan lyhytsanainen väittelyn tapainen, joka tyrehtyi siihen kun vastapelurini ilmoitti ettei luomutuotteisiin voi todellakaan luottaa. Että mistä niistäkään todella tietää, mitä ne ovat ja mitä ne lehmät syövät. Piti minua ehkä tyhmänä.

Se keskustelu päättyi siihen mutta muistui mieleeni, kun luin Eviran kertomana, että luomuelintarvikkeiden aitouteen voi luottaa! Ei ole kyllä tullut ennenkään edes mieleen epäillä asiaa. Vaikka luomu on edelleen jonkinlainen trendi – vaikkakin tullut varmasti jäädäkseen – niin jotenkin uskoisin siihen, että se joka luomutuotantoon lähtee, tekee sen sydämellään ihmistä, eläintä ja maailmaa ajatellen eikä huijaus mielessään. Puhtaasti kaikin puolin.

Siltikin on erikoista, että luomutuotteita analysoitiin ensimmäisen kerran vasta viime vuonna Euroopan komission määräämällä näytteiden otolla. Näytteiden otto on tehokas tapa paljastaa vilpit tuotannossa. Tässä ensimmäisessä analyysissa paljastui vain kaksi epäkohtaa, jotka johtuivat vahingoista ja jotka on jo korjattu. Jatkotutkimuksissa ei löytynyt huomautettavaa. Eviran mukaan luomutuotannon säännöissä sallitaan vain muutamia lisä- ja torjunta-aineita. Geenimuunneltuja organismeja ei saa käyttää lainkaan.

Evira tarkastaa jokaisen luomuyrittäjän toimintaa vuosittain ainakin kerran. Varastoja ja tukkukauppoja tarkastetaan pääsääntöisesti joka toinen vuosi. Voimme siis todellakin luottaa!

Mehiläinenkin on kotieläin. Tarhamehiläinen nimittäin. Hassu ajatus mutta totta. Tarhamehiläisiä pitää hoitaa kuin kotieläintä, villit ja vapaat ovat asia ja laji erikseen. Siinäpä ehkä uusi idea kaikille karvakaveriallergikoille. Ja niin kuin kaikki lemmikit ja eläimet, mehiläinenkin palkitsee hoitajansa ruhtinaallisesti. Jos niiltä ei hellyyttä ja lämpöä saakaan, niin se hunaja on aika mahtava vastalahja hyvästä hoidosta, eikö?

Miten mukava harrastus mehiläistarhaus voisikaan olla. Ei nimittäin vaadi kovin paljon, ei edes poistumista kaupungista. Toki näilläkin lemmikeillä on omat vaatimuksensa: säännöllinen hoito tietysti, ja tarhan paikka on valittava tarkoin. Jos ei ole omaa takapihaa, niin lupakin kannattaa kaupungilta kysyä, mutta ihan laillista puuhaa mehiläisten pitäminen on. Jos taloyhtiöstä löytyy jo vaikkapa viljelylaatikoita tai kukkaistutuksia, on mehiläisten pitäminen jopa perusteltua. Nimittäin siellä missä kukka, siellä tarvitaan mehiläinen! Myös kaupunkipalstat ovat oiva paikka tarhalaisille. Maailman kukkakasvien pölytyksestä 85 % on mehiläisten hommia, ja monet viljelykasvit ovat suorastaan riippuvaisia niistä. Siinäpä syytä kerrakseen.

Ehkä tarhan voisi perustaa jollain pienellä porukalla, jos tuntuu, ettei yksin uskalla lähteä kokeilemaan. Ja jaettu ilo ja jännitys aina tuplaantuu, niinhän se menee. Ja jonkun kanssa yhdessä olisi kiva vähän analysoida aihetta ja suunnitella sitä hunajabisnestä myös! Alkaa tuntua siltä, että taidan tässä perustella asiaa itselleni…

Tämä on syytä vielä kertoa, jos vaikka innostuitte: mehiläisetkin voivat karata!

Lisää tietoa mehiläistarhauksesta kaupungissa voit lukea täältä.

Kaikki muistavat kouluajoilta ruokatunnit ja koulun ruokalan. Joko hyvällä tai pahalla tai useimmiten kai ristiriitaisin tuntein. Ne näkkileivät ja margariininapit, joita availlessa tuli kivasti leivän lisäksi rasvattua myös kädet ja joiden kansia löytyi välillä iltapäivällä housunlahkeesta tai paidanhelmasta. Vai oliko teillä margariinirasiat ja niissä niin sanotut lentävät veitset, jotka eivät pysyneet kädessä kun olivat välillä väärinpäin rasiassa?

Jokainen tietää, mistä puhun. Eikä tämä skenaario ole edes pelkkä ala-astemuisto. Ruokalan jonossa jutut ne vaan vaihtui vuosien mukana, mutta aina sama tilanne odotti linjaston päässä leipien kohdalla. Mutta nyt on maailma muuttunut. Kohta ovat meidänkin koulumuistomme tarinoita menneiltä vuosilta, ehkä jopa urbaaneja legendoja! Edistyksellisissä ruokaloissa ei nimittäin käydä enää rasvasotaa eikä heitellä veitsiä. Yksi tällainen edelläkävijä on Kangasala, jossa Sariolan koulussa on leipäpöytä ollut todellinen rauhan ja hygieenisyyden tyyssija jo kuukauden ajan. Siellä margariinin annostelee FOODDUCK, josta jokainen saa ikioman viiden gramman annoksensa levitettä.

Sariolan koulun opettaja Marja Kyllö kertoo jo tarinaa, jossa jonkun proaktiivisen oppilaan on nähty reippaana nuolevan margariiniveitsen puhtaaksi omalla vuorollaan. Ja seuraavat jonossa ehkä myös, kuka tietää. No, valitettavasti tämä tarina on tosi eikä vielä legendaa, ja vastaavaa tapahtuu edelleen liian monessa ruokalassa. En voi ehkä edes miettiä, montako kertaa on itse tullut käytettyä juuri puhdistettua veistä…

Kehitys kehittyy ja leipäpöydät sen mukana. Juttu Sariolan koulusta löytyy torstain 21.4. Kangasalan Sanomista.

Legendaarisen hygieenistä viikonvaihdetta kaikille!