Kesällä kaikki on helpompaa ja huolettomampaa. Syöminenkin ja ruuan valmistus – jos ruokaa edes varsinaisesti valmistetaan, kun kesäkeittiö siirtyy pihalle, mökille, veneelle, ulos puistoon. Evira muistuttaakin kesäruokien turvallisesta ja hygieenisestä valmistamisesta ja säilyttämisestä. Väärä lämpötila on nimittäin yleisin syy ruokamyrkytyksiin, ja näin kesällä riski on suuri, kun keittiöistä siirrytään ulos ja halutaan päästä helpolla.

Kylmälaukku ei ole turhake vaan välttämättömyys, jos helposti pilaantuvia elintarvikkeita pitää kuljettaa tai säilyttää yhtään pidempään kuin lyhyen kauppamatkan ajan. Kylmäsäilytys tarkoittaa alle +6 astetta, kalan ja mädin kohdalla +3 astetta tai alle. Ja tämä pätee myös vakuumipakattuihin ja marinoituihin elintarvikkeisiin. Tarkkana saa siis olla.

Kylmäketjun lisäksi kesäkeittiössä on muitakin huomioitavia terveysriskejä. Raakoja ja kypsiä elintarvikkeita tulee käsitellä erikseen ja eri välineillä, ja välineiden ja astioiden tulee olla puhtaat. Muistathan myös nälkäisenä malttaa kypsentää kaikki lihat kypsiksi asti!

Ei kuulostakaan niin huolettomalta enää? Hyvin suunniteltu on melkein riskitön. Jo kauppaan lähtiessä on hyvä olla mietittynä, millaista kesäruokaa kannattaa juuri tälle reissulle ostaa. Hyvä kylmälaukku ja oikeanlaiset astiat ja välineet (kertakäyttö vai pestävät) mukaan, ja ehkä myös tiiviitä säilytysastioita sellaiselle yli jäävälle ruoalle, jota voi vielä hetken säilyttää.

Huoleton kesäruoka on turvallista ja hygieenistä. Varsinkin jos tarjoilet aterian muillekin kuin vain itsellesi, niin riski ei kannata, jos tahdot että kesteistä jää kaikille hyvä maku suuhun. Muistathan hygieenisyyden ja kylmäketjun myös kesäfestareilla ja tapahtumissa, kun arvioit ateriavaihtoehtoja!

Lue lisää neuvoja ja ohjeita täältä.

Lankilan päiväkoti Vihdissä otti maailman ensimmäisenä päiväkotina käyttöön FOODDUCK^®-leviteannostelijan huhtikuussa. Alkuhämmennyksen jälkeen lapset ovat ottaneet ankan omakseen ja osaksi jokapäiväistä ruokailuhetkeä.

Päiväkoti-ikäiset ovat saaneet tutustua FOODDUCK^®-leviteannostelijaan jo kouluissa, joissa järjestetään lasten päivittäinen välipala. Näiden kohteiden positiivinen palaute kertoo, että leviteannostelija soveltuu erinomaisesti myös pikkulasten käyttöön.

Lankilan päiväkodissa vajaan 200 lapsen ruokailun järjestäminen on suunniteltava tarkasti, jotta yhteinen hetki on sujuva ja kaikille mukava. Päiväkodissa päivä etenee tarkkojen aikataulujen mukaan, ja niistä on pidettävä kiinni myös ruokailuissa, jotta lapset pääsevät ajoissa päiväunilleen lounaan jälkeen. Maailman ensimmäisessä päiväkotikohteessa helppokäyttöinen FOODDUCK-annostelija on omalta osaltaan helpottanut tuntuvasti arkea jo reilun parin kuukauden ajan. Muitakin laitteen tuomia positiivisia vaikutuksia on Lankilassa pantu jo merkille.

Lankilassa päätettiin ottaa FOODDUCK-leviteannostelija kokeiluun huhtikuun alussa eli uuteen tapaan annostella levitteet lasten leiville on tutustuttu nyt reilun parin kuukauden ajan. Vihdin kunnan ruokapalvelupäällikkö Tuija Wickström on ollut tyytyväinen päätökseen ottaa FOODDUCK Lankilaan.
”Tämän parin kuukauden perusteella kokemukset ovat pelkästään positiivisia. Ensimmäisenä konkreettisena hyötynä näyttää olevan levitehävikin selkeä vähentyminen. Oletan, että pidemmällä käytöllä vaikutus näkyy vieläkin selkeämmin myös jätemäärässä, koska Lankilassa on ennen käytetty margariinirasioita.”

Wickström muistuttaa myös erittäin tärkeästä turvallisuusnäkökulmasta.
”Leviteannostelija helpottaa erikoisruokavalioisten lasten ruokailua. Laitteen käyttö on turvallista lapsille, se on tärkeintä.”

FOODDUCK LISÄÄ LASTEN OMATOIMISUUTTA
Myös Lankilan päiväkodin lapset kertovat hyvin käytännönläheisiä myönteisiä huomioita leviteannostelijan käytöstä. Vaikuttaa siltä, että laitteen mahdollistama itsenäinen toiminta innostaa pieniä ruokailijoita.
”Nyt on tosi hyvä, ettei tarvitse enää pyytää opettajalta leipää, kun sen voi hakea itse ja ottaa margariininkin itse”, kommentoi päiväkotilainen Enja suoraan ja selkeästi omalla vuorollaan ankan luona.

Lankilan päiväkodin johtaja Nina Ruotsalainen kertoo leivän kulutuksen ensin kasvaneen FOODDUCKin tulon jälkeen. Tämä selittyikin lasten innokkaalla itsenäisellä toiminnalla ja uuden hauskan laitteen testaamisella. Parin viikon totuttelun jälkeen laite oli jo tuttu osa arkea.
”FOODDUCK on tuonut meille pelkkiä etuja. Sekä leivän että margariinin hävikki on pienentynyt huomattavasti nyt kun levitteen annostelu on kohdillaan. Jätemäärän väheneminen on myös erittäin iso ja merkittävä ekologinen parannus”, Ruotsalainen listaa laitteen tuomia hyötyjä.

FOODDUCK-leviteannostelijoita on jo useassa Vihdin kunnan koulussa, ja Foodduck Oy:n toimitusjohtaja Timo Sorsavirta kiitteleekin kunnan asennetta ja halua edistää ekologista linjaa sekä aktiivisuutta tarttua konkreettisiin tekoihin kestävän kehityksen hyväksi.
”Meillä on ilo ja kunnia saada tehdä yhteistyötä Vihdin kunnan kanssa, jossa on lähdetty ennakkoluulottomasti tuomaan ekologisia käytännön ratkaisuja myös uusiin toimintaympäristöihin.”

Muistan käyneeni pari vuotta sitten erittäin erikoisen ja hämmentävän sananvaihdon erään tuttuni kanssa luomutuotteista. Keskustelimme ruuasta ja ruokavalioista ja siitä, miten monin tavoin ihminen voi omilla valinnoillaan ja pienellä suunnittelulla ja vaivannäöllä vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten puhtaalla polttoaineella itseään tankkaa. Tai oikeammin se ei ollut keskustelu vaan lyhytsanainen väittelyn tapainen, joka tyrehtyi siihen kun vastapelurini ilmoitti ettei luomutuotteisiin voi todellakaan luottaa. Että mistä niistäkään todella tietää, mitä ne ovat ja mitä ne lehmät syövät. Piti minua ehkä tyhmänä.

Se keskustelu päättyi siihen mutta muistui mieleeni, kun luin Eviran kertomana, että luomuelintarvikkeiden aitouteen voi luottaa! Ei ole kyllä tullut ennenkään edes mieleen epäillä asiaa. Vaikka luomu on edelleen jonkinlainen trendi – vaikkakin tullut varmasti jäädäkseen – niin jotenkin uskoisin siihen, että se joka luomutuotantoon lähtee, tekee sen sydämellään ihmistä, eläintä ja maailmaa ajatellen eikä huijaus mielessään. Puhtaasti kaikin puolin.

Siltikin on erikoista, että luomutuotteita analysoitiin ensimmäisen kerran vasta viime vuonna Euroopan komission määräämällä näytteiden otolla. Näytteiden otto on tehokas tapa paljastaa vilpit tuotannossa. Tässä ensimmäisessä analyysissa paljastui vain kaksi epäkohtaa, jotka johtuivat vahingoista ja jotka on jo korjattu. Jatkotutkimuksissa ei löytynyt huomautettavaa. Eviran mukaan luomutuotannon säännöissä sallitaan vain muutamia lisä- ja torjunta-aineita. Geenimuunneltuja organismeja ei saa käyttää lainkaan.

Evira tarkastaa jokaisen luomuyrittäjän toimintaa vuosittain ainakin kerran. Varastoja ja tukkukauppoja tarkastetaan pääsääntöisesti joka toinen vuosi. Voimme siis todellakin luottaa!

Kutsuin vierashuoneemme virtuaalisohvalle Elina Innasen. Elina on Turun Vegekaupan kauppias ja kirjoittaa myös supersuosittua chocochili-ruokablogia.

Trendikäs veganismi puhuttaa nyt meillä ja maailmalla. Elina avaa nyt todellisena asiantuntijana aihetta ja antaa vastauksia ainakin allekirjoittaneen mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Tervetuloa, Elina. Mitä on veganismi?

Veganismi on elämäntapa, jossa pyritään välttämään kaikkia eläinten riistoon ja hyväksikäyttöön perustuvia tuotteita ja palveluita.

Mitä veganismi merkitsee sinulle itsellesi ja miten päädyit yrittäjäksi Vegekauppaan?

Olen ollut vegaani puolet elämästäni, 15 vuotta. Elämäntapa on niin selkärangassa, ettei sitä tarvitse sen kummemmin enää ajatella. Veganismi merkitsee minulle sitä, että teen päivittäin parempia valintoja eläinten, ympäristön ja oman hyvinvoinnin puolesta.

Olen kirjoittanut Chocochili-ruokablogia 8 vuotta, ja harrastuksesta oli poikinut jo sivutoiminen työ. Olin pohtinut erilaisia vaihtoehtoja tehdä elantoni ruokaan liittyvillä töillä ja kun minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä yrittäjäksi, ei sitä tarvinnut kauan miettiä. Nyt voin yhdistää osaamiseni tuotetuntemuksen ja markkinoinnin osalta sekä pitkän kokemuksen asiakaspalvelutyöstä floristina.

Veganismin suosio on kovassa kasvussa. Mistä se mielestäsi johtuu ja mitä mieltä olet siitä, että veganismi on nyt tosi trendikästä?

Ihmiset ovat entistä tietoisempia ruoan alkuperästä sekä ympäristövaikutuksista ja haluavat kulutusvalinnoillaan vaikuttaa asioihin. Uskon ja toivon, että pelkän lyhytaikaisen trendin sijaan veganismi ja ylipäätään kasvisruoan suosion kasvu jatkuu. Maapallomme ei kestä nykyisen kaltaista lihankulutusta.

Kenelle suosittelisit veganismia? Miksi?

Ihan kaikille! Vegaaninen ruoka on edullista ja hyvää ja tarjoaa mahdollisuuden tutustua uusiin raaka-aineisiin, joihin sekasyöjänä ei välttämättä ole tottunut. Vegaanisen ruoan syömisestä seuraa kokonaisvaltaisesti hyvä olo, kun ruokavalinnoista ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa.

Mistä voisi aloittaa, jos asia kiinnostaa, ja voiko veganismia toteuttaa jotenkin väärin?

Vegaaniliitosta ja esimerkiksi puolikiloa.fi-sivustolta löytyy paljon tietoa. B12-vitamiinin saanti kannattaa varmistaa, mutta ei vegaanisen ruokavalion koostaminen ole mitään rakettitiedettä. Blogeista ja keittokirjoista löytyy valtava määrä hyviä reseptejä, joista lähteä liikkeelle. Ja vegaanituotteet.net-sivustolta löytyy listattuna kaupoissa myytäviä valmisruokia, jos itse kokkailu ei innosta. Vegekauppoja löytyy verkkokaupan lisäksi kolmesta eri kaupungista. Meillä ei tarvitse lukea tuoteselosteita, sillä kaikki myymämme tuotteet ovat vegaanisia.

Miltä näyttää yrittäjän tuleva kesä?

En pidä lomaa, mutta kaupalla työskentelyn sijaan ajattelin keskittyä kesällä hieman enemmän blogin kirjoittamiseen ja uusien reseptien kehittelyyn.

Suurkiitos, Elina. Mukavaa kesää, hyviä reseptejä ja onnea ja menestystä!

Vegekaupan löydät täältä ja Elinan mahtavan blogin täältä.

Jos veganismi ja vegaanituotteet kiinnostavat, niin nyt kannattaa tarkkailla blogia ja Foodduck Postin Facebookia. Tulossa on nimittäin pieni arvonta, jossa arvomme lahjakortin Vegekauppaan sekä tuotepaketin!

Mehiläinenkin on kotieläin. Tarhamehiläinen nimittäin. Hassu ajatus mutta totta. Tarhamehiläisiä pitää hoitaa kuin kotieläintä, villit ja vapaat ovat asia ja laji erikseen. Siinäpä ehkä uusi idea kaikille karvakaveriallergikoille. Ja niin kuin kaikki lemmikit ja eläimet, mehiläinenkin palkitsee hoitajansa ruhtinaallisesti. Jos niiltä ei hellyyttä ja lämpöä saakaan, niin se hunaja on aika mahtava vastalahja hyvästä hoidosta, eikö?

Miten mukava harrastus mehiläistarhaus voisikaan olla. Ei nimittäin vaadi kovin paljon, ei edes poistumista kaupungista. Toki näilläkin lemmikeillä on omat vaatimuksensa: säännöllinen hoito tietysti, ja tarhan paikka on valittava tarkoin. Jos ei ole omaa takapihaa, niin lupakin kannattaa kaupungilta kysyä, mutta ihan laillista puuhaa mehiläisten pitäminen on. Jos taloyhtiöstä löytyy jo vaikkapa viljelylaatikoita tai kukkaistutuksia, on mehiläisten pitäminen jopa perusteltua. Nimittäin siellä missä kukka, siellä tarvitaan mehiläinen! Myös kaupunkipalstat ovat oiva paikka tarhalaisille. Maailman kukkakasvien pölytyksestä 85 % on mehiläisten hommia, ja monet viljelykasvit ovat suorastaan riippuvaisia niistä. Siinäpä syytä kerrakseen.

Ehkä tarhan voisi perustaa jollain pienellä porukalla, jos tuntuu, ettei yksin uskalla lähteä kokeilemaan. Ja jaettu ilo ja jännitys aina tuplaantuu, niinhän se menee. Ja jonkun kanssa yhdessä olisi kiva vähän analysoida aihetta ja suunnitella sitä hunajabisnestä myös! Alkaa tuntua siltä, että taidan tässä perustella asiaa itselleni…

Tämä on syytä vielä kertoa, jos vaikka innostuitte: mehiläisetkin voivat karata!

Lisää tietoa mehiläistarhauksesta kaupungissa voit lukea täältä.

Kaikki muistavat kouluajoilta ruokatunnit ja koulun ruokalan. Joko hyvällä tai pahalla tai useimmiten kai ristiriitaisin tuntein. Ne näkkileivät ja margariininapit, joita availlessa tuli kivasti leivän lisäksi rasvattua myös kädet ja joiden kansia löytyi välillä iltapäivällä housunlahkeesta tai paidanhelmasta. Vai oliko teillä margariinirasiat ja niissä niin sanotut lentävät veitset, jotka eivät pysyneet kädessä kun olivat välillä väärinpäin rasiassa?

Jokainen tietää, mistä puhun. Eikä tämä skenaario ole edes pelkkä ala-astemuisto. Ruokalan jonossa jutut ne vaan vaihtui vuosien mukana, mutta aina sama tilanne odotti linjaston päässä leipien kohdalla. Mutta nyt on maailma muuttunut. Kohta ovat meidänkin koulumuistomme tarinoita menneiltä vuosilta, ehkä jopa urbaaneja legendoja! Edistyksellisissä ruokaloissa ei nimittäin käydä enää rasvasotaa eikä heitellä veitsiä. Yksi tällainen edelläkävijä on Kangasala, jossa Sariolan koulussa on leipäpöytä ollut todellinen rauhan ja hygieenisyyden tyyssija jo kuukauden ajan. Siellä margariinin annostelee FOODDUCK, josta jokainen saa ikioman viiden gramman annoksensa levitettä.

Sariolan koulun opettaja Marja Kyllö kertoo jo tarinaa, jossa jonkun proaktiivisen oppilaan on nähty reippaana nuolevan margariiniveitsen puhtaaksi omalla vuorollaan. Ja seuraavat jonossa ehkä myös, kuka tietää. No, valitettavasti tämä tarina on tosi eikä vielä legendaa, ja vastaavaa tapahtuu edelleen liian monessa ruokalassa. En voi ehkä edes miettiä, montako kertaa on itse tullut käytettyä juuri puhdistettua veistä…

Kehitys kehittyy ja leipäpöydät sen mukana. Juttu Sariolan koulusta löytyy torstain 21.4. Kangasalan Sanomista.

Legendaarisen hygieenistä viikonvaihdetta kaikille!

Tiedätkö, mikä on Varsinais-Suomen maakuntakala? Se on silakka. Minä en tiennyt sitä. Enkä sitä, että kyrsä on kuminalla maustettu ruisleipä. Paljon tuttuja ruuan nimiä ja loogisia perinteitä, mutta ovatkohan aina olleet niin lähellä, ettei niitä vain ole tullut huomioitua sen tarkemmin.

Meillä on Varsinais-Suomessa pitkät ruokakulttuuriperinteet, ja niitä pidetään yllä edelleen: meillä on muun muassa paljon pienpanimoita, leipomoita, marja- ja hedelmätarhoja ja sitä kalaa tietysti. Nämä kaikki ovat meidän varsinaissuomalaisia vahvuuksiamme luonnollisesti myös elintarvikealalla, joka täällä on voimissaan.

Kouluissa, päiväkodeissa ja muissa Arkea Oy:n ruokapalvelun toimipisteissä palataan varsinaissuomalaisen ruokakulttuurin juurille tällä viikolla teemapäivien ajan ke 13. – pe 15.4. Ehkäpä perinneruokien äärellä viriää myös keskustelua aiheesta. Meillähän on aivan mahtavaa alkutuotantoa, tuotteita ja perinteitä, joita jakaa ja joista ammentaa!

Lue lisää varsinaissuomalaisesta ruokaperinteestä täältä ja Arkean teemapäivistä täältä.

Onk mittä ruakka?

Energiauutisia lyhyesti: vihreällä sektorilla on kirjattu huimia ennätyslukemia!

Olenkin viime aikoina bongannut harvinaisen paljon positiivisia energiauutisia. Pisteenä i:n ja kaikkien jo kirjoitettujen juttujen päälle on Kansainvälisen uusiutuvan energian viraston (IRENA) raportti, jonka mukaan uusiutuvan energian tuotantokapasiteetti kasvoi viime vuonna 8,3 prosenttia. Ja tämä siis maailmanlaajuisesti, mikä tekee prosenttiluvusta aika huiman. Se on ennätysluku, ja suunta on sama edelleen kun teknologia kehittyy ja kustannukset laskevat.

Ylen juttu aiheesta täällä ja IRENAN tiedote havainnollisine karttoineen ja tarkkoine lukuineen täällä.

Ja sitten säätietoihin: aurinkoista viikonvaihdetta kaikille!

Kyllä. Ilmasta. Ei kylläkään ihan ilmaista, mutta ympäristölle edullista. Taas ollaan niiden isojen innovaatioiden äärellä. Ja tietysti kotimaisten sellaisten.

Neo carbon energy -tutkimusohjelmassa kehitetään järjestelmiä, joilla ilmakehästä saadaan hiilidioksidi talteen ja jatkokäyttöön. Ja mikä hienointa, talteenottoon on tarkoitus käyttää aurinko- ja tuulivoimaa. Mikä uusiutuvien energialähteiden hieno ketju! Tutkimusohjelmaa vetävät Lappeenrannan teknillinen yliopisto, VTT ja Turun yliopisto.

Jos – ja kun, kuten vakaasti uskon – hiilidioksidin talteenotto saadaan onnistumaan, niin siitä voidaan jalostaa vaikka minkälaista polttoainetta: maakaasua, bensaa, dieseliä. Kaikki tämä raaka-aine vapaasti käytettävissä, ilmakehässä odottelemassa että joku nappaa talteen ja hyödyntää.

Juuri kun päätin taas tarttua näihin polttoaineisiin, niin MTV:n Huomenta Suomi -ohjelmassakin käytiin tänä aamuna mielenkiintoinen asiantuntijakeskustelu biopolttoaineista. Kirjoittelin lyhyesti aiheesta jo tammikuussa tv-tärpin kera, ja aamun ohjelmassa keskusteltiin myös pohtimaani rasvojen hyödyntämistä. Jos aihe kiinnostaa, niin voit katsoa ja kuunnella keskustelun ohjelman sivulla.

Tutkimusohjelmasta tarkemmin esimerkiksi tässä Ylen jutussa.

Osallistuitko sinä jotenkin viime lauantain Earth Hour -tapahtumaan? Itse muistin tämän vasta myöhemmin illalla, mutta silloin olikin hyvä aika viimeistään sammuttaa turhat valot kotona ja sytyttää kynttilät.

Joskus pimeään vuodenaikaan tulee miettineeksi, miten paljon meillä täällä pohjolassa onkaan keinovaloa. Varsinkin, kun oikein pimeällä liikkuu ulkona oranssissa tai vihreässä valossa, niin asia saattaa putkahtaa mieleen. Earth Hour on WWF:n operoima maailmanlaajuinen ilmastotapahtuma, jonka tarkoituksena on yhdessä muistuttaa ja vaikuttaa ilmastoasioihin sammuttamalla turhat valot tunniksi. Aika pieni juttu, eikö? Mutta miten iso vaikutus tällä toimenpiteellä onkaan, kun siihen osallistuvat pienen ihmisen lisäksi myös yritykset ja kaupungit maamerkkeineen ympäri maailman!

Kyse on tunnista, joka muuttuu spektaakkelimaiseksi kannanotoksi ilmaston puolesta, kun mukana ovat esimerkiksi Eiffel-torni, Big Ben ja Sydneyn oopperatalo. Meillä Turussa pimeni hetkeksi meidän oma maamerkkimme, Fibonacci Sequence, Turku Energian voimalaitoksen piipussa. Omassa mittasuhteessaan spektaakkeli sekin.

Earth Houria voisi viettää useamminkin kuin kerran vuodessa. Vaikka kohta täällä meillä aurinko valaisee päivät ja yöt, joten keinovaloa ei edes tarvita. Ihanaa. Jos ja kun Earth Hour on jatkossakin vuosittainen yhteinen tuntimme maapallon hyväksi, ehdottaisin sen ajankohdaksi vuoden vaihdetta. Mikä olisi parempi hetki tällaiselle hienolle yhteiselle asialle ja teolle kuin uuden, entistä paremman vuoden vastaanottaminen näin tunnelmallisesti ja kaikki yhdessä! Tietysti miljoonien (laskin ihan itse) rakettien ampuminen taivaalle laittaa myös miettimään ympäristöä ja ilmastoa, mutta tekee sen vähän eri tavalla – ja aika paljon kalliimmin. Taidan ihan tosissani ehdottaa tätä eteenpäin.

Seuraavaa Earth Houria vietetään ensi vuonna 25.3.2017. Kattavasti lisää tietoa aiheesta löydät täältä.