Tiedätkö, mikä on Varsinais-Suomen maakuntakala? Se on silakka. Minä en tiennyt sitä. Enkä sitä, että kyrsä on kuminalla maustettu ruisleipä. Paljon tuttuja ruuan nimiä ja loogisia perinteitä, mutta ovatkohan aina olleet niin lähellä, ettei niitä vain ole tullut huomioitua sen tarkemmin.

Meillä on Varsinais-Suomessa pitkät ruokakulttuuriperinteet, ja niitä pidetään yllä edelleen: meillä on muun muassa paljon pienpanimoita, leipomoita, marja- ja hedelmätarhoja ja sitä kalaa tietysti. Nämä kaikki ovat meidän varsinaissuomalaisia vahvuuksiamme luonnollisesti myös elintarvikealalla, joka täällä on voimissaan.

Kouluissa, päiväkodeissa ja muissa Arkea Oy:n ruokapalvelun toimipisteissä palataan varsinaissuomalaisen ruokakulttuurin juurille tällä viikolla teemapäivien ajan ke 13. – pe 15.4. Ehkäpä perinneruokien äärellä viriää myös keskustelua aiheesta. Meillähän on aivan mahtavaa alkutuotantoa, tuotteita ja perinteitä, joita jakaa ja joista ammentaa!

Lue lisää varsinaissuomalaisesta ruokaperinteestä täältä ja Arkean teemapäivistä täältä.

Onk mittä ruakka?

Energiauutisia lyhyesti: vihreällä sektorilla on kirjattu huimia ennätyslukemia!

Olenkin viime aikoina bongannut harvinaisen paljon positiivisia energiauutisia. Pisteenä i:n ja kaikkien jo kirjoitettujen juttujen päälle on Kansainvälisen uusiutuvan energian viraston (IRENA) raportti, jonka mukaan uusiutuvan energian tuotantokapasiteetti kasvoi viime vuonna 8,3 prosenttia. Ja tämä siis maailmanlaajuisesti, mikä tekee prosenttiluvusta aika huiman. Se on ennätysluku, ja suunta on sama edelleen kun teknologia kehittyy ja kustannukset laskevat.

Ylen juttu aiheesta täällä ja IRENAN tiedote havainnollisine karttoineen ja tarkkoine lukuineen täällä.

Ja sitten säätietoihin: aurinkoista viikonvaihdetta kaikille!

Kyllä. Ilmasta. Ei kylläkään ihan ilmaista, mutta ympäristölle edullista. Taas ollaan niiden isojen innovaatioiden äärellä. Ja tietysti kotimaisten sellaisten.

Neo carbon energy -tutkimusohjelmassa kehitetään järjestelmiä, joilla ilmakehästä saadaan hiilidioksidi talteen ja jatkokäyttöön. Ja mikä hienointa, talteenottoon on tarkoitus käyttää aurinko- ja tuulivoimaa. Mikä uusiutuvien energialähteiden hieno ketju! Tutkimusohjelmaa vetävät Lappeenrannan teknillinen yliopisto, VTT ja Turun yliopisto.

Jos – ja kun, kuten vakaasti uskon – hiilidioksidin talteenotto saadaan onnistumaan, niin siitä voidaan jalostaa vaikka minkälaista polttoainetta: maakaasua, bensaa, dieseliä. Kaikki tämä raaka-aine vapaasti käytettävissä, ilmakehässä odottelemassa että joku nappaa talteen ja hyödyntää.

Juuri kun päätin taas tarttua näihin polttoaineisiin, niin MTV:n Huomenta Suomi -ohjelmassakin käytiin tänä aamuna mielenkiintoinen asiantuntijakeskustelu biopolttoaineista. Kirjoittelin lyhyesti aiheesta jo tammikuussa tv-tärpin kera, ja aamun ohjelmassa keskusteltiin myös pohtimaani rasvojen hyödyntämistä. Jos aihe kiinnostaa, niin voit katsoa ja kuunnella keskustelun ohjelman sivulla.

Tutkimusohjelmasta tarkemmin esimerkiksi tässä Ylen jutussa.

Osallistuitko sinä jotenkin viime lauantain Earth Hour -tapahtumaan? Itse muistin tämän vasta myöhemmin illalla, mutta silloin olikin hyvä aika viimeistään sammuttaa turhat valot kotona ja sytyttää kynttilät.

Joskus pimeään vuodenaikaan tulee miettineeksi, miten paljon meillä täällä pohjolassa onkaan keinovaloa. Varsinkin, kun oikein pimeällä liikkuu ulkona oranssissa tai vihreässä valossa, niin asia saattaa putkahtaa mieleen. Earth Hour on WWF:n operoima maailmanlaajuinen ilmastotapahtuma, jonka tarkoituksena on yhdessä muistuttaa ja vaikuttaa ilmastoasioihin sammuttamalla turhat valot tunniksi. Aika pieni juttu, eikö? Mutta miten iso vaikutus tällä toimenpiteellä onkaan, kun siihen osallistuvat pienen ihmisen lisäksi myös yritykset ja kaupungit maamerkkeineen ympäri maailman!

Kyse on tunnista, joka muuttuu spektaakkelimaiseksi kannanotoksi ilmaston puolesta, kun mukana ovat esimerkiksi Eiffel-torni, Big Ben ja Sydneyn oopperatalo. Meillä Turussa pimeni hetkeksi meidän oma maamerkkimme, Fibonacci Sequence, Turku Energian voimalaitoksen piipussa. Omassa mittasuhteessaan spektaakkeli sekin.

Earth Houria voisi viettää useamminkin kuin kerran vuodessa. Vaikka kohta täällä meillä aurinko valaisee päivät ja yöt, joten keinovaloa ei edes tarvita. Ihanaa. Jos ja kun Earth Hour on jatkossakin vuosittainen yhteinen tuntimme maapallon hyväksi, ehdottaisin sen ajankohdaksi vuoden vaihdetta. Mikä olisi parempi hetki tällaiselle hienolle yhteiselle asialle ja teolle kuin uuden, entistä paremman vuoden vastaanottaminen näin tunnelmallisesti ja kaikki yhdessä! Tietysti miljoonien (laskin ihan itse) rakettien ampuminen taivaalle laittaa myös miettimään ympäristöä ja ilmastoa, mutta tekee sen vähän eri tavalla – ja aika paljon kalliimmin. Taidan ihan tosissani ehdottaa tätä eteenpäin.

Seuraavaa Earth Houria vietetään ensi vuonna 25.3.2017. Kattavasti lisää tietoa aiheesta löydät täältä.

Itä-Suomessa käytetään uusiutuvia energianlähteitä melkein kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa keskimäärin. Itä-Suomen maakunnissa uusiutuvan energian käyttöaste on huimissa prosenteissa, ja Etelä-Karjalan maakuntaohjelmaan onkin kirjattu tavoite olla vihreä ja uudistuva edelläkävijä (Maakuntaohjelma 2014–2017).

Varmasti kaikilla maakunnilla ja kaupungeilla on omat hienot tavoitteensa ja toimenpiteensä ympäristöasioissa. Tulinpa vain pohtineeksi, että pitäisikö näitä suunnitelmia tuoda isommin esille ja voisiko niille kehittää kansalaisille helpommin lähestyttävän systeemin, eräänlaisen värikoodiston. Samalla ajatuksella kuin kodinkoneisiin merkitään energiankulutusluokka punaisella, oranssilla, keltaisella tai vihreällä.

Systeemi voisi olla sellainen, jossa erilaisista ekologisista ja kestävän kehityksen ratkaisuista ja toimenpiteistä saisi aina tietyn värin tai vihreän värisävyn plakkariin. Energiaratkaisuista, kierrätyksestä, yhteisöllisyyttä ja muuta toimintaa edistävistä uudistuksista, kaikesta saisi tietyn värin. Ja tämä koodisto voisi toimia monessa tasossa: yhteisö, kaupunginosa, kaupunki, kunta.

Hyvä esimerkkitapaus tähän on Turun Jyrkkälä, jolle myöntäisin heti paljon vihreää. Siellä on nimittäin asennettu kerrostalon päätyyn koko seinän kattavat aurinkopaneelit, joiden tuottama energia hyödynnetään tietenkin alueen kiinteistöissä. Tämä on oikeastaan sen luokan teko, että se ansaitsisi paljon isompaakin meriittiä kuin pelkkää värikoodia. Mutta tämän kehittämäni systeemin mukaan tässä tiedon valossa, joka minulla on, kiilaa Jyrkkälä Turun vihreimmäksi kaupunginosaksi ihan heittämällä. Voit lukea lisää Jyrkkälän projektista täältä.

Nyt joku voisi ottaa ja toteuttaa tämän värikoodistosysteemin. Kaupungit, kunnat, anyone?

Toivottavasti ei kovin usein. Ainakaan muovi- tai alumiinikapselista. Aikamoisia pakkausjätteen kerryttäjiä nimittäin nämä kapselikahvit. Ja vielä alumiinia, se on paha.

Onneksi markkinoilla taitaa jo ollakin myös kierrätettävistä materiaaleista valmistettuja kapseleita, mutta onko siinä sittenkään mitään järkeä, mietin minä. Minä hyvän kahvin ja luonnon ystävä. Vaikea kuvitella, että joku voisi väittää kapselikahvin olevan ihan parasta kahvia. Tai jos väittää, niin epäilen vääristymää makuhermoissa ja liian suppeaa kokemuspohjaa. Voihan olla niin, ettei tiedä paremmasta. Vähän samoin, kun joskus lapsena maailman keinotekoisin ja siltä myös maistuva muka-herkkukarkki saattoi olla parasta mitä tiesi, mutta näin aikuisen makunystyröillä ei voisi kuvitellakaan laittavansa suuhunsa mitään yhtä pahaa ja synteettistä.

Makuasiat sikseen. Yhtä kaikki kapseleista syntyy suotta jätettä. Jos haluaa yksittäispakatun kompaktin kahvin, niin kävisikö se perinteinen takeaway-muki tarkoitukseen? Toki jos työpaikan kahvilassa on vain kapselikone, niin valinnan varaa ei kahvihampaan kolottaessa aina ole. Mielestäni ainoa paikka, jossa kapselikone ylipäätään on mitenkään perusteltu on sellainen, jossa muuta mahdollisuutta kahvinkeittoon ei ole – ottaen huomioon, että myös muunlaiset kahvikoneet olisivat jostain syystä poissuljettu vaihtoehto. Kotikäytössä mielestäni täysin järjetön laite, varsinkin, jos tykkää kahvitella monta kertaa päivässä. Eri mieltä saa olla, ja perustellakin saa.

Lukekaapa tämä BBC:n juttu kahvikapseleista. Mahtavaa vastuunkantoa Hampurin kaupungilta kieltää veronmaksajien rahojen käyttäminen kahvikapseleihin niiden jäte- ja ympäristöseurausten sekä ylipäätään niiden järjettömyyden vuoksi. Hatunnosto Hampurille, kaupunki voi päättää näin, ja tällaisia päätöksiä pitääkin tehdä. Esimerkillistä.

Nautinnollisia kahvihetkiä hyvällä omallatunnolla!

Olen kiitollinen ja iloinen siitä, että teen työtä, joka vaatii jonkinlaista ajan hermolla pysymistä. En välttämättä muuten lukisi ja seuraisi niin paljon uutisia ja puheenaiheita enkä oppisi koko ajan uutta asioista, joista en ole ennen kuullutkaan ja joita en ole koskaan tullut edes ajatelleeksi. On äärettömän innostavaa ja inspiroivaa lukea esimerkiksi uusista innovaatioista, loistavista ideoista ja ajatuksista ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen edistämiseksi. Ja eritoten suomalaisista sellaisista.

Yksi innostava uutuus tuli taas vastaan viime viikolla, kun törmäsin tähän Ylen juttuun ja kuvaan ensimmäisestä kokonaan havusellusta tehdystä huivista. Puuta on toki käytettykin jo tekstiiliraaka-aineena, mutta valmistusprosessit ovat vanhanaikaisia ja ympäristön kuormittavuuden kannalta huonoja. Eli vaikka näistä ensisilmäyksellä jo vanhoilta keksinnöiltä vaikuttavista innovaatioista uutisoidaan, niin kannattaa aina tutustua vähän tarkemmin: uusissa vaihtoehdoissa saattaakin olla suuri mullistus raaka-aineen lisäksi tai sen sijaan jossain muussa prosessin vaiheessa.

Tämä kyseinen Metsä Fibren puutekstiiliprojekti on vielä ihan alkutekijöissään ja tutkimusasteella, mutta hieno tavoite olisi kehittää uusi valmistustapa tekstiilikuiduille ja päästä sitä kautta vähentämään epäekologista puuvillan viljelyä ja öljyn käyttöä tekstiiliteollisuudessa.

Olisipa mahtava nosto Suomelle onnistua näin hienossa projektissa! Voisiko olla niin, että havuilla Suomen suksi luistaa parhaiten. Ei olisi sekään mikään uusi totuus. Tätä matkaa on mukava jäädä jännittämään.

Havuja ja hyvää luistoa viikonloppuunne!

Muistatteko tämän kirjoitukseni joulukuulta? Muistatte tietenkin.

Toivoin sitä kirjoittaessani ja aiheesta avautuessani, ettei kukaan asiasta enemmän tietävä hermostu ja puutu maallikon näkemyksiin ja ihmettelyyn ja turhiin pelkoihin talven katoamisesta. Koska oletan, että joku ilmastoasiantuntija toki lukee juttujani. No eipä olisi ollut asiaa hermostuakaan kovin isosti, koska asia on tosi. Täällä Hesarin viimeisin juttu siitä, että talvi todella muuttaa pikkuhiljaa muotoaan ja katoaa Etelä-Suomesta ehkä kokonaan.

Halusin jakaa tämän, jos vaikka keli ottaa tänään päähän. Reipasta viikon alkua!

Hienolta kuulostava termi, joka liittyy ainakin jotenkin ympäristöasioihin. Kestävä kehityksen ajatusta käsiteltiin YK:ssa ensimmäisen kerran jo 80-luvulla, vaikka se tänä päivänä kuulostaakin niin trendikkäältä. Tosi hyvä onkin, että Keke on trendikäs ja pinnalla. Sen voisi nimittäin kiteyttää kansankielellä myös meille niin tutuksi ja arvostetuksi maalaisjärjeksi, jota on suotavaa käyttää tilanteessa kuin tilanteessa.

Jos (ja kun) nyt opettaisin tätä itselleni, niin että ymmärrän, mistä on kyse, niin avaisin asiaa seuraavasti, sopivasti yksinkertaistaen.

Maailma muuttuu koko ajan. Toivottavaa on, että se muutos on positiivista. Kun muutos on positiivista, niin silloin se on kehitystä. Kestävyys muutoksessa on sitä, että sen vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen, tuleville sukupolville. Ollaan siis asioiden ytimessä, ja ajatellaan aina vähän pidemmälle kuin tähän ja seuraavaan hetkeen. Ja koska jo tiedämme, mikä ja kuka tätä maailmaa pyörittää, niin ymmärrämme, että päätöksissä ja suunnitelmissa pitää ottaa huomioon niin luonto, ihminen kuin talouskin. Kun asioita ja vaikutuksia pohditaan näiden kolmen kulman kautta siten, ettei muutos tapahdu minkään osa-alueen kustannuksella vaan kaikkia kulmia tukien, niin ollaan kestävällä tiellä.

Kestävän kehityksen ajatus on niin fiksu, että se sopii kaikille tasoille. Sitä voi noudattaa omassa elämässään, ja siihen kannustetaan niin yrityksiä, yhteisöjä kuin valtioita yhdessä ja erikseen.

Kehitys kehittyy niin kuin sanotaan. Toivottavasti kestävään suuntaan. Keke on kova juttu!

Edelliseen postaukseen liittyen haluan vielä jakaa tämän Ylen jutun. Voimme siis pian viettää aikaamme meriemme äärellä pyydystellen muovia kalasaaliin sijaan. Sanattomaksi vetää.