Tipaton, kuntokuuri, joulukilojen karistus… Kyllä vaan, tammikuu alkaa. Puhdistautumisen kuu. Tammikuu on valittu aina uuden aluksi, ja sitähän se onkin, uusi vuosi alkaa. Uusi, parempi, puhtaampi, selkeämpi vuosi. Vaikka toisaalta puhdistautuminen ja kaiken turhan karsiminen tuntuu olleen puheenaiheena jo koko menneen vuoden. Maailmalla taitaa puhaltaa nyt sellaiset tuulet, jotka kannustavat irti turhasta kuluttamisesta ja kuormittamisesta, koskien niin tavaraa kuin henkistäkin elämää. Ne tuulet puhaltavat meille pohjolaan asti, ja lämmittävät ainakin allekirjoittanutta kovasti.

Kaikki ovat kai Konmarinsa jo lukeneet? Siitä seuraava helppo ja opastettu askel selkeämpään oloon ja tilaan voisi olla vaikka minimalismipeli. Tai kyse on oikeastaan haasteesta, joka heitetään kaverille tai perheenjäsenelle. Ideana on hävittää omistamaansa turhaa tavaraa. Roinat pois, tilaa ja vapauden tunnetta tilalle. Peli aloitetaan kuukauden 1. päivänä, ja tarkoituksena on hävittää yksi tavara ensimmäisenä päivänä, kaksi toisena, kolme kolmantena jne. Ja tämä tehdään dokumentoidusti eli pelikaverille kerrotaan, mistä luovutaan. Pelin on tarkoitus kestää 30 päivää tai miksei pidempäänkin, jos vaikka innostuu puhdistautumaan ihan kunnolla. Pelin ovat kehittäneet amerikkalaiset minimalistit Joshua Fields Millburn ja Ryan Nicodemus. Heidän filosofiastaan ja pelistä tarkemmin täällä.

Lisää tilaa, enemmän happea hengittää ja kevyempi olo kaikin puolin. Houkuttelee kyllä! Toisaalta, minimalismipeli kuulostaa aika haastavalta. Miten sitä ehtisi omassa arjessaan toteuttaa 30 päivää, kun loppua kohden hävitettävä tavaramäärä on jo aika iso. Aikaa vievää hommaa. Ensimmäinen viikko voisi vielä mennä. Mutta jos ajatus innostaa, niin kuka määrää, että pitää pelata vain ja ainoastaan Joshuan ja Ryanin säännöillä! Jos Feng Shui tulisi tarpeeseen, niin sitä voi lähteä tavoittelemaan ihan ominkin keinoin. Äkkiäkös sitä haastaa vaikka muutaman ystävän ja pari perheenjäsentä mukaan. Niinhän ne vanhat kunnon pihakirppiksetkin ja muu kierrätys ja tavaranvaihto toimii. Toki tässäkin toiminnassa taitaa päteä vanha totuus: mitä tiukemmat säännöt ja selkeämpi suunnitelma ja aikataulu on, sitä varmemmin päästään onnistuneeseen lopputulokseen.

Inspiroiduitko? Vai oletko kenties jo kokeillut kyseistä peliä tai muuta vastaavaa? Itse olen ainakin hyvin vastaanottavainen tällaiselle ideologialle ja uskon toteuttavani sitä jatkossa tietoisemmin ja säännöllisemmin kuin ennen – varsinkin jos tämä nyt puhalteleva puhdistava tuuli jatkaa kulkuaan ja pitää pintansa ja muistuttelee itsestään edelleen medioissa ja palstoilla.

Ja nyt se innovaatio: Jos käyt nyt urakalla vaatekaapin kimppuun ja haluat hävittää tekstiilejä, puuvillaisia vaatteita, petivaatteita, puhtaita ja ehjiä tai vaikka likaisia ja risaisia, niin nyt on samalla hieno mahdollisuus tukea uutta suomalaista innovaatiota. The Relooping Fashion Initiative pyrkii luomaan täydellisen vaatteidenkierrätyssysteemin, jossa käytetyistä puuvillatekstiileistä valmistetaan uutta – siis ihan kuitutasolla, ei tuunaamalla. Projektissa yhteistyökumppanina on mukana muun muassa Seppälä, joka järjestää tekstiilikeräyksen valikoiduissa myymälöissään. Keräys on käynnissä 17.1.2016 saakka. Ja jotta me kaikki muodin ystävät saamme ihan todellista jännitystä elämään, niin Seppälä valmistaa uuden malliston kierrätetyistä tekstiileistä valmistetuista kankaista!

Erittäin mielenkiintoinen projekti, jonka etenemistä aion ehdottomasti seurata. Voit lukea aiheesta lisää täällä ja täällä.

Puhdistavia tammikuun tuulia!

Miksi meillä ei ole enää talvea ollenkaan? Ja ihan kuin ei olisi oikein kunnon kesääkään. Ollaan oikeastaan sellaisessa yhden vuodenajan systeemissä nykyään. Ikävää vaan, että se vuodenaika on hyvin syksyinen. Sateinen ja harmaa, ja tasalämpöinen.

Talvi saattaa tulla vielä, toivotaan niin, mutta yhtä hyvin talven viimeiset rännät saatetaan saada niskaan taas juhannuksena. Jotain on tapahtunut, se on selvää ja sen tajuaa, vaikka ei olisi sen tarkemmin perehtynyt ilmastoasioihin. Lämpenemisestä on kyllä puhuttu jo tosi pitkään, mutta jotenkin sitä on aina ajatellut tulevien sukupolvien ongelmana. Tai meidän aiheuttamamme ongelma ehdottomasti, mutta että sen lopputuleman on ajatellut näkyvän vasta kymmenien, ehkä sadan vuoden päästä.

Ilmastonmuutos on nyt. Se on niin iso asia, että sää ja ilmasto ei olekaan enää mikään small talkin aihe. Nyt puhutaan ihan vakavasti. En ole opiskellut aihetta, jotta osaisin kertoa tutkimustietoa tai muuta faktaa, mutta kysymyksiä olisi esittää sitäkin enemmän. Onko tehtävissä vielä jotain, vaikka lämpeneminen on jo näin pitkällä? Voidaanko mitenkään estää se, että luonto sekoaa omissa rytmeissään ihan täysin? Entä eläimet? Voidaanko lämpenemisestä johtuvat luonnonkatastrofit estää tai edes ennustaa? Mistä kaikesta selvitään ja koska tulee se totaalinen raja vastaan? Kysymysten lista on loputon. Mitä enemmän asiaa miettii, sitä isompia pohdintoja aihe herättää. Hyvä onkin herätä ja seurata kehitystä ja koittaa tehdä omalta osaltaan se, minkä ikinä vaan voi.

Meillä Etelä-Suomessa kaipailtiin edes vähän lunta ja pakkasta jouluksi. Ei saatu. Mitenköhän New Yorkissa oli joulutunnelman laita, kun siellä vietettiin jouluaattoa 22 celsiusasteen kesälämmössä. Taas rikottiin kaikkien aikojen lämpöennätys. Voimme vain toivoa, että luonto sopeutuu tähän kaikkeen. Me sopeudumme sitten luonnon mukaan ja järjestämme ehkä tulevina jouluina Tapaninpäivän tansseja ulkolavoilla, kuka tietää. Tai muokkaamme vuodenaikasysteemiämme ja omia kalentereitamme ja vuosirytmiämme. Luomme lisää keinotekoisia olosuhteita harrastaa talviurheilua tai unohdamme tietyt lajit ja talven riehat pulkkamäkineen ja lumiukkoineen pikkuhiljaa kokonaan. Huh, pysäyttävä ajatus!

Aina kun ihmettelemme säätä, muistetaan olla huolissamme myös isommin ilmastosta ja kannetaan omat kortemme kekoon.

Arvoituksellista ja ajatuksia herättävää loppuvuotta kaikille!

Joulu on antamisen aikaa. Joulu on myös kulutusjuhlan ja turhan roskan kerryttämisen aikaa. Käsi ylös hän, joka tunnollisesti lajittelee lahjarumban jälkeen lattialle ja pöydille kertyneet roskat kierrätykseen.

Niin kaunis ajatus kuin onkaan se, että lahjaksi annettaisi yhteistä aikaa, palveluksia tai muita aineettomia asioita, niin kyllähän niitä paketteja aina kertyy jaettavaksi. Kestävää kehitystä ajatellen voi kuitenkin tehdä paljon ihan itse vielä siinä vaiheessa, kun miettii, millaiseen pakettiin kaikki ihanat lahjat käärii. Ja siis toivottavaa on, että miettii edes vähäsen.

Haetko joka vuosi uudet lahjapaperirullat marketista, kun ne viimevuotiset ovat jossain kadoksissa tai kaapin perälllä liian kaukana ja liian ruttuisina tai liian vanhoina? Tänä vuonna tähän junaan ei ehkä enää ehdi mutta ensi vuodeksi: älä hamstraa joulupaperirullia enää! Onkohan standardimittaisessa asunnossa edes olemassa kaappia, jossa niitä voi säilyttää fiksusti suorina ja ehjinä.

Kauniita ja persoonallisia paketteja loihtii mainiosti kierrätyskelpoisemmistakin aineksista. Tällä välttää myös sen klassisen tilanteen, jossa saa vastalahjan, joka on paketoitu presiis samanlaiseen paperiin kuin se itse ojennettu paketti!

Itse käärin paketit ihan mieluiten silkkipaperiin tai vastaavaan. Enkä ikinä osta paperia, vaan saan pakkaustarpeet esimerkiksi astia- ja kynttiläostoksilta, kenkälaatikoista, verkkokauppaostoksista, milloin mistäkin. Yllätyn usein siitä, miten kauniita papereita käytetäänkään ihan vaan laatikoiden täytteinä ja muissa vastaavissa sivurooleissa. Silkkipaperi säilyy pienessä tilassa, eikä uudelleenkäyttöä haittaa ollenkaan, vaikka paperi olisi vähän ryppyinen. Joidenkin lahjojen ja pakettien luonne jopa vaatii pienen rosoisuuden. Silkkipaperit ovat myös siitä kiitollista pakkausmateriaalia, että niiden kanssa ei tarvitse tuhlailla myöskään teippiä. Toisin on niiden jäykkien, päällystettyjen rullapaperien kanssa. Ne vaativat teipiltä joko määrää tai lujaa laatua, joskus molempia.

Paperipussit kannattaa myös ottaa talteen. Ainakin sellaiset, joissa ei ole logoja tai häiritseviä tekstejä. Sanomalehdestäkin saa lahjalle kääreen, mutta sen kanssa kannattaa muistaa, että sanomalehtipaperi mustaa niin sormet kuin pöydänkin. Pitää olla myös tarkkana, ettei anna lahjaksi niitä ikäviä uutisia eikä kuolinilmoituksia.

Kun lahja on kääritty, tarvitaan enää koristelu. Jokaisen kotitalouden perustarvikkeisiin tulisi kuulua rulla juuttinarua. Siinäpä vasta jokapaikan naru, jota voi käyttää myös paketointipuuhiin. Yksinkertaisen paperin parina juuttinaru antaa paketille hyvinkin urbaanin ja trendikkään ilmeen. Toisaalta sillä saa myös mukavan maalaisromanttisen tunnelman, riippuen muista koristeista. Ihan kaikkiin paketteihin ei tarvitse narua edes laittaa. Paketin voi koristella tarralla tai pakettikortin voi kiinnittää lahjaan ikään kuin etiketiksi. Kuvioidun ja/tai värillisen paperiteipin ja tarrakirjoittimen voisin myös lisätä sinne perustarvikkeiden kotivaraan. Ne pelastavat tilanteessa, jossa paketti pitää olla valmis nyt, mutta pakettikortti puuttuu. Korttia ei välttämättä tarvita. En usko että kovin moni niitäkään säästää paketin avattuaan. Tai lukeekohan edes. Riippuu ehkä lahjan saajan iästä…

Nyt kun lahjan antajina olemme valveutuneita ja käytämme kierrätysmateriaaleja, niin muistamme tietysti olla valveutuneita lahjan saajia myös. Otamme siis tänä jouluna talteen hyvät, ehjät paperit ja sellaiset kauniit narut, joita voimme käyttää uudestaan ensi jouluna tai muissa lahjontatilanteissa. Ja otamme talteen kaiken käyttökelpoisen myös muiden paketeista, jos eivät itse osaa arvostaa hyvää materiaalia. Ja kaiken jäljelle jäävän roskan kierrätämme niin hyvin kuin mahdollista!

Toki on tilanteita ja lahjoja, joihin ruttuinen paperi ja juuttinaru ei kertakaikkiaan kuulu eikä sovi. Mutta ne ovatkin sitten oma lukunsa. Näillä pienillä jutuilla teemme kuitenkin paljon hyvää, vähennämme roskaa ja säästämme euroja eritoten näin jouluna, pakettienvaihdon ruuhka-aikaan.

Ekologisuus, eettisyys, esteettisyys – kaikki yhdessä paketissa. Ja se antamisen ilo!