Suomi on hyvin nuori, vasta alle 100-vuotias neitokainen. Siinä iässä ollaan vielä hakemassa omaa paikkaa ja identiteettiä isolla kartalla. Vaikutteita ja parhaita paloja on omaksuttu ja lainattu koko liuta niin naapureilta kuin vähän kauempaakin, ja niin tehdään edelleen. Älkää nyt peljästykö, suomalaista jouluakaan ei oikeastaan ole. Ehkä sen voisi tehdä, jos oikein tarkka olisi, mutta se olisi melko varmasti täysin erilainen kuin mihin meillä on yleisesti totuttu.

Joulu-sana jo itsessään on tietenkin tullut meille jostain. Lähinnä se on länsinaapurimme Jul-sanaa. Alun perin Pohjois- ja Länsi-Euroopassa vietettyä keskitalven juhlaa tarkoittava Yule lienee looginen alkulähde meidän pohjoisille taivutuksillemme.

Syötkö jouluna kinkkua, kalaa vai kenties lintua? Sianliha joulupöydässä ei olekaan niin vanha juttu, että siitä kannattaa pelkän perinteen vuoksi pitää kynsin hampain kiinni, jos vähänkään kyllästyttää! Eihän meillä ole joka kotiin possua riittänytkään vielä kovin pitkään. Jos nyt jotain lihaa on pöydässä, niin sehän on jo juhla-ateria. Graavilohi sen sijaan tulee suoraan Ruotsista. Meillä on kyllä kalaa laitettu joulupöytiin aina, mutta se on voinut olla vaikkapa hapatettua lahnaa tai ahventa. Linturuokien ystävät voivatkin sitten nautiskella kuten maailman onnellisimmat tanskalaiset ikään. Siellä nimittäin lintu kuuluu ehdottomasti perinteiseen joulupöytään, erityisesti sorsalinnut, kuten hanhi ja ankka (ups!). Kalkkuna tuleekin meille sitten jo paljon kauempaa ison meren takaa Yhdysvalloista.

Jos nyt alkaa kansainvälisyys jo ahdistaa, niin voit helpottaa oloa suunnittelemalla joulumenun ihan vaan rosollista ja perunalaatikosta. Puuronkin voi ottaa listalle, mutta älä ota riisiversiota manteleineen, sehän on hyvinkin ruotsalaista taas se. Kyllä meillä pärjätään kaura- tai ohrapuurolla. Veteen keitettynä tietysti. Egyptistä alun perin meille rantautuneita piparkakkuja puolestaan saattaa olla mahdotonta korvata millään perinteisellä kotimaisella.

Meidän joulupöytämme on siis aikamoinen sekoitus eri kulttuureja. Vähän niin kuin suuri pitsa, johon kerätään kaikkien lempitäytteet, ne ihan tavalliset ja sitten ne vähän erikoisemmat . Mitä sekalaisempi, sen parempi, ja sitten syödään koko pitsa yhdessä! Sen jälkeen ihastellaan vatsat pulleina saksalaista joulupuuta ja odotellaan turkkilaista joulupukkia kylään…

Oikein eksoottista ja rauhallista Yulea kaikille!

Tuntuikohan Nils Holgerssonista tältä villihanhien mukana seikkaillessaan. Huimaa vauhtia, jännittäviä uusia tilanteita ja upeat tulevaisuudennäkymät. Sitä kaikkea on ollut minun yhteistyöni Foodduckin kanssa siitä asti, kun lyöttäydyimme yhteen.

Yhteinen matkamme alkoi mainostoimistoyhteistyönä reilu vuosi sitten, kun sain uuden asiakkuuden hoidettavakseni. Onneksi sain. Yhteistyömme on nimittäin ollut niin hedelmällistä ja innoittavaa, että on vaikea uskoa että sitä on takana vasta vuosi. Olen saanut olla mukana luomassa menestystarinaa.

Olen 37-vuotias turkulainen mainosalan ammattilainen. Noin kymmenen mainostoimistovuoden jälkeen keskitän nyt yksityisyrittäjänä aikani paremmin ja olen mukana niissä tarinoissa ja seikkailuissa, joissa koen sen suurimman inspiraation, onnistumisen tunteen sekä saumattoman yhteistyön mukavimpien kumppaneiden kanssa.

Tervetuloa mukaan Foodduck Post -matkallemme, joka alkaa tästä. Toivon, että pidät näkemästäsi ja lukemastasi ja saat ehkäpä uusia herättäviä ajatuksia ja kokemuksia. Voit myös kertoa minulle, mitä mieltä olet.

Uuteen seikkailuun!

Niina

kuiniin@gmail.com