Hienolta kuulostava termi, joka liittyy ainakin jotenkin ympäristöasioihin. Kestävä kehityksen ajatusta käsiteltiin YK:ssa ensimmäisen kerran jo 80-luvulla, vaikka se tänä päivänä kuulostaakin niin trendikkäältä. Tosi hyvä onkin, että Keke on trendikäs ja pinnalla. Sen voisi nimittäin kiteyttää kansankielellä myös meille niin tutuksi ja arvostetuksi maalaisjärjeksi, jota on suotavaa käyttää tilanteessa kuin tilanteessa.

Jos (ja kun) nyt opettaisin tätä itselleni, niin että ymmärrän, mistä on kyse, niin avaisin asiaa seuraavasti, sopivasti yksinkertaistaen.

Maailma muuttuu koko ajan. Toivottavaa on, että se muutos on positiivista. Kun muutos on positiivista, niin silloin se on kehitystä. Kestävyys muutoksessa on sitä, että sen vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen, tuleville sukupolville. Ollaan siis asioiden ytimessä, ja ajatellaan aina vähän pidemmälle kuin tähän ja seuraavaan hetkeen. Ja koska jo tiedämme, mikä ja kuka tätä maailmaa pyörittää, niin ymmärrämme, että päätöksissä ja suunnitelmissa pitää ottaa huomioon niin luonto, ihminen kuin talouskin. Kun asioita ja vaikutuksia pohditaan näiden kolmen kulman kautta siten, ettei muutos tapahdu minkään osa-alueen kustannuksella vaan kaikkia kulmia tukien, niin ollaan kestävällä tiellä.

Kestävän kehityksen ajatus on niin fiksu, että se sopii kaikille tasoille. Sitä voi noudattaa omassa elämässään, ja siihen kannustetaan niin yrityksiä, yhteisöjä kuin valtioita yhdessä ja erikseen.

Kehitys kehittyy niin kuin sanotaan. Toivottavasti kestävään suuntaan. Keke on kova juttu!