Harvemmin tulee kenellekään suositeltua tv:n katselua. Nyt aion tehdä niin. Edellisiltana oli nimittäin sattumalta Ylen ykkönen auki, kun sieltä tuli uuden Kulutustavaratarkastajat-sarjan ensimmäinen kahdeksasta osasta. Ensin kiinnitin huomion vain iloisiin norjalaisiin, jotka ovat aina niin ja nättejä ja reippaita ja punaposkisia. Jäin seuraamaan ohjelmaa, ja siinähän käsiteltiinkin erittäin mielenkiintoisia globaaleja aiheita. Oli vähän niin kuin meidän Kuningaskuluttaja mutta isommilla aiheilla ja jotenkin sympaattisempi (norjalaiset).

Ohjelmasta jäi monta ajatusta kytemään. Ensin juttu, jossa kerrottiin 3D-elintarviketulostimesta, se herätti ristiriitaisia tunteita. Näistä 3D-tulostimistahan on kohkattu jo muutama vuosi. En ole vielä ihan päässyt kartalle koko hommasta enkä päässyt elintarvikeversiostakaan. Ensinnäkin sana tulostin tuo mieleen vain ja ainoastaan kuivan paperin. Miten ihmeessä siihen mielikuvaan voisi liittää mitään syötävää! Ei mitenkään. Ei ainakaan minun päässäni. Ohjelmassa näytettiin, miten laite, noh, “tulostaa” vaikkapa pitsapohjan tai pikkuleipiä. Taikina tehdään itse ja laitetaan koneeseen johonkin kapseliin, josta kone truuttaa taikinan sitten johonkin muotoon paistovalmiiksi pellille. Eli laitteen pointti on se, että sillä saa aikaan symmetrisiä muotoja..? Ja huomautan vielä, että tätä ihmevehjettä suunnitellaan siis ihan kotitalouskäyttöön! Kyllä. Kenen mielestä olisi hienoa kutsua kaverit kahville ja kehuskella ihan itse tulostetuilla, täydellisen symmetrisillä lumihiutaleen mallisilla pikkuleivillä? “Ihan itse painoin nappia ja näin hienoja tuli.” Sehän jo tiedetään, että suurtalousmittakaavassa automaatio tuo etuja ja säästöä, mutta että kotikeittiössä…

Isoista leipomoista saa ihan symmetristä myös, jos ei halua, että ihmisen – tai ainakaan oma – kädenjälki näkyy lopputuotteessa. Ja kolmedeetä ne kaupasta ostetutkin ovat, mutta eihän kukaan kutsu leipomon tuotantoketjun laitteita tulostimiksi. Jos ne ovat tulostimia, niin sitten automaattinen leviteannostelijakin on sellainen.

Vai onko tässä kaikessa nyt joku hienous, jota en vain näe? Jos hoksaatte paremmin, niin kertokaa ja valaiskaa, kiitos!

Sitten siihen maailmanparannukseen. Siihen kannusti juttu, jossa käsiteltiin ruokaöljyn käyttöä polttoaineena. Jep, vanhaa asiaa sekin, mutta nyt vasta heräsin siihen, että se on todellakin mahdollista ja ilmeisen helppoa. Vai johtuiko se vain niistä iloisista norjalaisista, en tiedä, mutta juttu sai pohtimaan, miksi ihmeessä kukaan ei ole tarttunut tähän aiheeseen isommin. Itse en omista autoa enkä tiedä niistä juurikaan, mutta ohjelmassa väitettiin, että dieselillä käyvän menopelin muuttaminen ruokaöljyllä kulkevaksi vaatii vain pienen viilauksen moottoriin ja kustantaa muutaman tonnin. Voiko todella olla näin ja saako meillä tehdä niin ihan vapaasti, jos haluaa?

Kuten huomaatte, ohjelma herätti paljon kysymyksiä ja ajatuksia. Vielä kun joku kertoisi niihin vastaukset.

Jo esitetyt jaksot voit katsella Yle Areenasta. Ohjelma telkussa TV1:ssä tiistaista torstaihin klo 19–19.30. Tulevien jaksojen aiheet täällä.

Suosittelen, popcornit valmiiksi!